Yksi vaihe elämässä on jäämässä taakse ja uusi avautumassa. Tuntuu haikealta ajatusta, että kohta pakataan tavaroita. Jokainen esine on tarkkaan harkittu paikkaansa ja ovat niihin hyvin sopineet. Äsken tyhjensin ulkosaunan ja otin pois kaikki verhot ja pesin ne. Huomenna siippa hakee muuttolatikot ja sitten alkoikin suurpakkaaminen. Avaimet uuteen kotiin saadaan näillä näkymin maanantaina ja sähköt siirtyy meille itsenäisyyspäivänä. Painavimmat huonekalut siippa kantaa veljeni kanssa viikon päästä. Perhosiakin pyörii jo vatsassa. Tavallaan harmittaa lähteä ja tavallaan halkeaa riemusta. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen yhteinen oma koti. Eniten veetuttaa tämä energiatehokkuus tässä talossa. Uudessa on tekemistä, että se on samanlainen..tai sitten ei ole. Toivoa saa! Meillä ei vieläkään ole sähkölämmitystä päällä! Tuon uuden kaakeliuunin tehokkuus on mieletön. Vanha leiviuuni saa huutia uudessa kodissa ja sinnekin tulee varmaankin kaakeliuuni.Kunhan uuniseppien edustaja käy tsekkaamassa paikan päällä. Onneksi suurin osa tavaroista tulee uuteen osoitteeseen. Ollaan hankittu hiukan uusia mööpeleitä. Uusi koti, uusi fiilis. Katselen samalla tässä ikkunasta, kun ne tuhoavat kaivinkonein yhden palan jonkun historiaa. Tuolla pidemmällä joen toisella puolella on hieno vanha omakotitalo..yksin..hylättynä.. ja nyt se kaadetaan ja tuhotaan. Se on sääli, että meillä on Suomessa yleinen ongelma tämä autioituminen. sitä reissuilla näkee ihan uskomattomia taloja ja tiloja. Mieleeni tuli yksi unelma Kemijärveltä. Vanha, iso, hirsinen, perinteinen maalaistalo joen rannalla ja tunturimaisema taustalla. Se oli vielä ihan hyvässä kunnossa. Joku on joskus rakentanut unelmiensa talon hirveällä työllä ja raivannut miestyövoimalla pellot! Ajat muuttuvat ja kaikki keskitetään isoimpiin keskuksiin,..surullista. Tilat kaatuu ja ei ole jatkajia. Nyt tuokin ikkunasta näkyvä kaunis valkoinen talo joen rannalla on poissa. Siinä oli niin kauniit ja koristellut ikkunakoristeetkin. Surullista!
Jännitävää miten sitä itse käy katsomassa taloa, rakastuu ja sitten lähtee sitä asuttamaan. Tekemään siitä omanlaisen ja näköisen suurella hartaudella.
Oma pesä, oma turvapaikka. Toivottavasti tuo koti jää meidän viimeiseksi suureksi rakkaudeksi. Ettei enää koskaan tarvitsisi muuttaa. Tai ei ainakaan muista ulkoisista syistä. Elukat ihmettelevät tavaroiden kasautumista ja hössöttämistä. Lee voi ehkä aavistaa viiksissään, mutta muut eivät ole tätä kokeneet. Kissoille on tulossa uusi kiipeilyteline. Mieheni yllättäen päätti kisuja hemmotella ja osti niille lampaantaljan lattialle. Kisut eivät ole sitä vielä nähneet, uudessa kodissa sitten. Saas nähdä! Koiruus saa uuden punkan,nipun leluja,kaulapannan ja luisevia herkkuja. Jokaiselle jotakin.
Kirjoittamisiin!
