Joulun alla

Aika menee kovaa vauhtia eteenpäin. Talvi on tullut ja vajaa viikko jouluaattoon. Lunta tulee ja tulee, kohta sitä muistuttaa orankia noiden lumitöiden takia. Vaikka välillä suututtaa tuo auraaminen, niin on se pieni hinta tästä rauhallisuudesta. Onhan se kaunista, että on valkoinen joulu. Jouluvalmistelut ovat hyvällä mallilla. Perinteiset laatikot tehtiin itsenäisyyspäivää ennen. Koristelin kodin kuten aina itsenäisyyspäivänä. Suurin osa lahjoista on hankittu ja paketoitu. Kuusi, joulukat ja lintujen lyhteet haetaan huomenna eli kaikki on kohdallaan. Tämä on niin ihanaa aikaa. Tuskin maltan odottaa niitä ihania ruokia, kuusen tuoksua ja lapsenomaisesti lahjojen avaamista.

Linnuista...viime kevään pyrstötiaispari on tuonut kesän pesueensa ruokapaikalle aterioimaan. Tai siis näin oletan, että ovat parin pesue. Kauniita! Muuten siellä on kaikki tutut tiaiset,tikat ja närhi pariskunta.
Yksi sinitiainen yöpyy meidän hirsitalon ikkunan ja hirren välissä. Auringon laskiessa ruokintapaikalta viimeisenä ensin kirsikkapuuhun ja siellä tovin ihmettelyn jälkeen yöpymispaikalleen. Kissat tuijottavat sisällä hetken rapisevaa seinää ihmeissään.

Kissat puolestaan voivat erinomaisesti. Bella diivailee ja Lee juroilee eli kaikki ennallaan :) Takan edessä on pieni jakkara, missä varsinkin Bella lämmittelee (pikemminkin tappaa itseään kuumuuteen). Lee hyppäsi siihen ja otti mukavan asennon Bellan syödessä ruokaansa. Aterioinnin jälkeen Bella tuli jakkaran viereen ja yritti ensin ilmeisesti katseellaan vihjata, että häivy siitä. Ei mitään. Bella hyppäsi jakkaralle ja yritti saada itselleen paikan reunoilta. Ei mitään. Sitten tämä päättäväinen diiva meni hajareisin makaamaan Leen päälle, kyllä! Lee oli ihmeissään ja lähti hetken päästä pois. Sellainen tapaus! Sai taas nauraa vedet silmissä noita höppänöitä. Päivät kuluvat ikkunoissa lintuteatterin parissa, nukkuen kauneusunia ja välillä vetäen formuloita. Kummallakin on sitten tietyt omatkin juttunsa, Bella kiljuu ja kerjää ruokaa,syö sekä Lee järsii takkaharjaa aina, kun silmä välttää. Niin pitäähän sitä edelleen tehdä noita Leemäisiä metku ketkuja.

Mitä tulee koiraan...ikävä on ja tylsää on ilman. Katsellaan.

Remontti etenee hiljalleen tasapainoisesti. Wc; n uusiminen on menossa juuri. Lattia on laatoitettu ja seinät ovat pohjamaalissa. Siitä tulee tosi kiva.
Muuten meillä on ollut hiukan lämmityksen kanssa ongelmia. Olohuoneen 3 isoa patteria ei lämpene. Kiva näin talvella. Onneksi on tehokas takka. Putkimies on käynyt jo kerran ja tulee keskiviikkona uudestaan. Silloin kuulemma patterit saadaan toimimaan. Toivottavasti, pakkanen kun kuulemma kiristyy loppuviikosta.

Tässä vähän kuulumisia täältä piilopirtistä talven ihmemaassa.

Oikein ihanaa Joulun odotusta!

Koiranpennusta

Sitä ollaan niin kovasti toivottu, että semmoinen pieni karvapalleroinen kotiin taas saataisiin. Siippa haluaa nyt odottaa kevääseen ja katsoa asiaa sitten uudestaan. Kiva, kun juuri Kreikan matkan aikana saimme tiedon, että jos haluamme saamme toivomamme narttupennun. Niitä syntyi valitsemallamme kasvattajalle sen verran, että mekin olisimme saaneet. Sain kuvankin siitä pennusta viikonloppuna, aivan ihana. Siippa sitten pyörsikin puheensa, eli ei pentua. Mieli ja sydän ovat nyt sykkyrällä murtuneena. Nyt tuon ihanaisen pennun kuvan kanssa on elettävä. Se piirtyy mielen syövereihin ja kummittelee...olisin ollut pian sinun. Ei muuta kuin leuka pystyyn ja eteenpäin. Perkele sentään!! Vituttaa!

Muutama kuva Korfulta

Aivan mieletön 2 viikon reissu :) Joka päivä oli 38 astetta ja vähän rapiat päälle. Yöt olivat taas niin ihanan samettisia. Miten taas tulikaan nautittua uimisesta, voi sentään! Meressä kelluminen on ihanaa! Saari on kaunis ja vihreä. Korkeuserot ovat makeita ja serpenttiinitiet, iik ihania. Auton vuokraaminen on ihan ehdoton juttu.  Ihmiset olivat tuttuun tyyliin ystävällisiä. Ruoka oli mieletöntä. Sinne menemme uudestaan heti ensi vuonna!

Kisut olivat hoidossa. Ne olivat parhaassa mahdollisessa paikassa hoidossa. Niistä pidettiin hyvää huolta ja niillä oli paljon tekemistä. Lee ja Bella olivat terveitä, kun haimme ne pois. Viimeksi ne olivat hoidossa paikassa missä oli myös koiria ja löytöeläinten vastaanotto. Kauhean stressaavaa ja ne ripuloivatkin monta päivää kotiin tultuamme. Nyt ne oli niin hyvin voipia =) Paikka oli Katinkamari Askolan Juornaankylässä, suosittelen lämpimästi. Vain yhden perheen kissa tai kissat ovat kerrallaan hoidossa.

Tässä muutama kuva, joukossa myös Kreikkalainen ystäväni, josta myös pidettiin hotellin alueella erittäin hyvä huoli. Mikä lämmittää sydäntäni suuresti. Siitä paljon pisteitä , että Kreikkaliset ovat hiljalleen oppineet pitämään kulkukoira/kissa kannat kurissa. Eläimet rokotetaan, leikataan ja pannoitetaan, ja niille annetaan ruokaa. Olen nähnyt sen hurjan kurjan puolenkin. Se on järkyttävää. Eihän tietysti joka paikassa näin vieläkään ole, mutta paljon on tapahtunut parannusta.

Ajatelmia käestä

Olen aina pitänyt käkeä pelkästään kukkuvana loiseläimenä, ilkimöitsinä!
Olen joskus laskeskellut kukuntojen määrää ja odottanut, että milloin kuulen ensimmäisen kukunnan. Siihen taisi kuulua onnen vuosia kukuntoja vastaava määrä. Niitäkin uskomuksia on niin erialueilla erilaisia. Siinä se.

Toukokuussa Kolilla sain hyviä kuvia siitä kovaäänisestä mökin pihapiirissä kukkuvasta käestä.
Kotimetsässäkin käki kukkui kunnes ääni hiipui Juhannuksen tienoilla. Nyt ensimmäisen kerran elämässäni voin seurata käenpojan oppikoulua omalla pihalla. Lähdin oikein miettimään sen elämää. Eihän se muuta tiedä kuin kukkua ja etsiä puolisoa,joko koiraan hedelmöittää naaras ja naaraan etsiä lintulaji pari joka on sama kuin mitkä sen kasvattivat ja munia sitten muna heidän pesään. Joku on leppälinnun, kirjosiepon, västäräkin jne.. kasvattama. Se vain on niin. En ole edes ajatellut sitä koskaan, niin kuin se on. Hassua! Olen pitänyt sitä julmurina, joka nahkaisena karvattomana linnun alkuna silmät vielä kiinni ollessa pudottaa muut munat pois. Pajulintu on jo hiffannut tuon ja hylkää pesän, jos siellä on käenmuna. Leppälinnuista osa jättää myöskin jo ison munan hautomatta. Kuitenkin vielä valtaosa sitä hautoo. Mikä duuni tuollaista klönttiä ruokkia. Mitä sitten käy, kun vielä sen munia hautovat jättävätkin hautomatta tai hylkäävät pesän? Miten käy käen? Rupeaako se itse hautomaan ja etsiikö uusia uhreja?

Nyt tuli oikein sääli tuota lintua. Miten yksinäinen se onkaan! Kukkuu pitkin poikin puolisoa etsimässä. Onko täällä ketään, kukkuu! Onko siellä ketään, kukkuu! Vieraat "vanhemmat" kasvattaa sen. Pihan käenpoikaa seuraten....siellä se yksinään etsii ruokaa ja istuskelee milloin puussa milloin nurmella.
Pää kenossa välillä maailmanmenoa ihmetellen. Pyydystelee itselleen hyönteisiä ja syö jopa matoja. Onhan sen kasvatit ruokkineet sitä pari kolme viikkoa pesästä lähdön jälkeen, mutta kuitenkin. Kasvattivanhemmat lataavat akkujaan lopen uupuneina jossain lintujen kylpylässä ja miettivät,että missä meni vikaan :)
Miten se tietää milloin ja minne sen täytyy suunnata, kun syksy koittaa!? Onko kasvattivanhemmat mukana? Kokoontuvatko käet? Eipä ole tietoa. Erakkomainen sen elämä kuitenkin on.
Mielenkiintoista, täytyy vähän tutkiskella netistä käestä lisää infoa.

Kissat ulkoilee

Kissatkin ovat ulkoilleet kovasti. Olemme antaneet niiden olla vapaina, mutta olemme aina siinä vierellä. Eipä niitä edes huvita lähteä kauaksi. Lee on varsinainen mamman poika. Lee naukuu heti, jos ei omia ihmisiä näy. Bella puolestaan tutkii enemmän luontoa, Leen keskittyessä heinän syöntiin. Bellalla on muutenkin enemmän kissojen alkuperäisiä luontaisia vaistoja. Linnut ovat kivoja ja niitä pitää yrittää vaania. Eihän siitä mitään tule! Linnut nauraa päin naamaa. Myyräkin tuli tutuksi Bellalle. Ihmeteltiin, että mitä se hyppii siellä marjapensaan juurella. Myyrähän siellä piipitti. Myyrä karkasi minun onneksi ja Bellan harmiksi. Ei kerennyt onneksi vahingoittamaan. Ihmetteli vain silmät suurina liikkuva möykkyä ja nimellisesti seurasi.

Tässä muutama kuva kisuista :)

Lintu maailmaa ja hiukan muutakin

Tässä muutama kuva pihan asukeista.
Ensin on ihan perinteinen västäräkki. Ne asustelivat autotallin katolla tiilikaton harjan suojissa.
Niillä oli kaksi poikasta. Ne opituaan pyrähtelemään nököttelivät milloin missäkin. Oli mukava seurata niiden kehitystä. Aikanaan tuli monesti seurattua kasvua mökillä Kuhmossa monena kesänä. Meidän koiramme Jaki ja väiski perheen isä olivat pihalla kuin mitkäkin ystävät. Tuttuja, joten ne tottuivat toisiinsa ja väiski oppi luottamaan ettei siitä suuresta karvakasasta ole vaaraa.
Hiljalleen nämä pihan asukkimme lähtivät pyrstöt pyrähdellen suureen maailmaan opettelemaan elämän oppikoulua.
Toinen veijari on käenpoika. Ensin luulin sitä loukkaantuneeksi haukaksi. Rupesin sitä seuraamaan ja huomasin sen olevan hyvinkin lentokykyinen. Sitten kiinnitin huomiota pään muotoon, niskassa olevaan valkoiseen läiskään ja siipien asentoon. No käkihän se. En ole aikaisemmin elämässäni nähnyt kuin aikuisia kukkuvia käkiä. Avaraa luontoa ei oteta lukuun :) Tuo möllöttelee omenapuissa ja ihmettelee maailman menoa välillä nurmella.  Mikä ruokkiminen "vanhemmilla" on tuon klöntin kanssa. Kyllä eläinten maailma on ihmetyksiä täynnä.
Korpit lentelee nyt päivittäin pihan ympärillä. Lapsosia on silläkin parilla ollut. Se ilmenee siitä kuinka epävireiset rääkymiset raikaavat pitkin metsää.

Lepakko asustelee makuuhuoneen seinän uumenissa, jossain hirsien rakosissa. Sen näyttäviä ilmailuliitoja olemme seuranneet ilta myöhään ja öisin. Äidilläni oli hiuksia nostattava kokemus lepakon kanssa sunnuntai yöllä. Lepakko lensi avonaisesta ikkunasta sisään ötökän perässä. Meni kolme tuntia, että lepakko saatiin ulos. Veljenpoika oli äitiäni auttamassa. Nauroin vedet silmissä, kun äiti kertoi kauhukokemuksistaan. Se nahkainen rumilus raahautui pitkin seinää ja roikkui pää alaspäin kirjahyllyn yllä. Kuinka se oli pari kertaa lentänyt pään yläpuolelta. Äiti inhoaa lepakoita ihan kauheasti. Minä lohdutin sanomalla, että kuinka tärkeä se "vaaraton rumilus" on meille tällä pallolla.

Sudenkorentoja on todella paljon. Paarmoja ja hyttysiä on vieläkin, mutta hyvin ovat vähentyneet.

Kanttarelleja ollaan poimittuja jo hyvät määrät pakkaseen.

Marjoista ( herukoista, karviaisista ja viinimarjoista ) tuli älyttömän hyvä sato. Mansikoita tuli ihanan paljon. Voi miten makeita ne olikaan,..nam! Omenoista on tulossa aika hyvä sato. Kirsikoita oli puussa 3 kappaletta. Yhden sain suurella vaivalla maistettua.

Kesä sinänsään oli pettymys. Vuoden saa taas odottaa. Sääpäiväkirjaa luettuani...kaksi vuotta sitten tasan oli se syöksyvirtaus myrsky. Sähköt oli poikki muutaman tunnin ja puu naapurin puu kaatui meidän pihalle.  Lämpöä oli huikeat 33 astetta. Saamari soikoon! Voi mikä kesä se oli!

Kreikkaan tosissaan lähdetään parin viikon päästä lähes valkoisena. Ei taida auttaa aurinkokapselitkaan ;)

Hippalot pidettiin ja oli helvetin hauska viikonloppu. Kiitos kaikille ja ensi vuonna taas taatusti uudelleen. Suureksi harmiksi Äiti jäi tänä vuonna pois, mutta ensi vuonna sitten. Syötiin ja juotiin hyvin :) Pelailtiin ulkopelejä, nautimme yöllisestä ukkosshowsta ja kävimme uimassa läheisellä järvellä....kun ei sitä omaa allasta enää ole :(  Kuten tilattuna oli.. juuri siihen viikonloppuun osui lämpimimmät säät tänä kesänä. Sai taas tosiaan nauraa vatsalihakset kipeiksi, eli kivaa oli!!

Tätä hiljaisuutta ja luonnon monimuotoisuutta en kuitenkaan vaihtaisi mihinkään.

Toivon sydämeni pohjasta, että tämä onni ei katoa. Edelleenkin pieni katkeruuden siemen puristaa sydäntä edellistä kotia ajatellessa.( Uusilla asukkailla on siellä samoja ja uusia ongelmia. Rakastan tätä ettei tarvitse nähdä ihmisiä eikä kuunnella heidän ääniään. On vain luonto. Vaikka ötököitä oli ärsyttävän paljon, ei sekään loppujen lopuksi haittaa.

Sitä ja vähän tätä

Nyt on kolme viikkoa tuo magneetti hyrissyt tuolla pihalla ja voinen todeta, että kyllä se piru vieköön toimii. Helkutin hyvin toimiikin. Verkko on vaihdettu kaksi kertaa ja se on ollut ääriään myöten täynnä. Niitä kuivia itikoita on tursunnut yli toisen verkon verran kummallakin kerralla.  Ulkona voi olla jo jonkun aikaa ilman häiriöitä. Tämän pihan malli ja ympäristö vain on sellainen, että täällä pitäisi olla noita koneita kaksi. Kyllä se vähentää kivasti kolmessakin viikossa, mutta kestäviä ja lopullisen helpottavia tuloksia odotellessa ..... Ohjeethan lupasivat muutamassa viikossa kannan vähentymistä ;) Sitä ei vain jaksa odotella!!! Paarmat pyörivät kuin väkkärät ympärillä, mutta ansaan eivät joudu :(
Piskuiset polttiaiset ja mäkärät menevät hyttysten kanssa sinne kilpaa.

Aika on kulunut kesää odotellessa...noh onhan noita kivojakin päiviä ollut. Todellisuudessa aika on mennyt kämppää maalatessa. Kyllästyttiin totaalisesti noihin mänty mänty mänty seiniin,listoihin, lautoihin ja oviin. Uulan kuultomaali on oiva valinta. Kauniita sävyjä on saatavilla useita. Hirret puhdistuivat, ilma raikastui ja kämppä keveni silmissä.
Meillä on sävynä tuomenkukka ja kerran vedettynä. Ei liikaa väriä vaan juuri kauniisti kuultaen ja puun syitä kunnioittaen (peittäen kuitenkin sen männyn). Makuuhuone on niin kaunis, että hopotihoijaa.
Meillä on heinäkuun lopussa ne viikonlopun kestävät hippalot. Sitä ennen yläkerran remontti kaikkinensa on oltava valmis. Laminaatti odottaa latojaansa :) Lukuhuoneen seinien maalaus ja oviaukon parannus ovat vielä tekovaiheessa, mutta hyvällä mallilla nekin.Uuniseppien kaakeliuunin asentajat kilkuttavat parhaillaan alhaalla. Ihanaa! Sen vanhan järkäleen tilalle tulee upea ja energiatehokas kaakeliuuni malliltaan Klassikko, linna krumeluureilla ja nitsch hyllyllä. Kylpyhuone, sauna ja wc saavat odottaa vuoroaan. Lupa on haettu takapihan puolen koko talon seinustan pituiselle katetulle terassille. Muutoksia, muutoksia.

Hippalot tosiaan! Hauskanpitoa, saunomista, ruuanlaittoa,ulkopelejä (jos kelit sallii) ja niin juomista, mutta hillitysti :)
Tarkoitus olisi kehittää pienimuotoinen 7 ottelu. Saappaan heittoa, itse kehitettyä frisbee golfia jne...
Tietysti jotkut pienet palkinnotkin pitäisi miettiä. Viimeisille energiajuomat =)
Siitä tulee mahtava juttu. Ainoa mikä hiertää helvetisti...on se uima-altaan puute. Edellisessä kodissa se oli ja ikävä on kova, byäähh!! Kylpytynnyri täytyy joskus hommata! Siinä voi molskia vaikka pakkanen paukku. Pipo päähän ja lämpöiseen veteen. Hulluja noi suomalaiset, hihii! Hulluja mutta ihania!

Koirakuume kasvaa... Ollaan käyty tutustumassa koiruuksiin ja sydämeni on viety. Siippa hiukan järkyttyi koiran kokoa ja karvan määrää. Mutta ollaan kumpikin sitä mieltä, että rauhallinen karvakoira on hakusessa.
Ei enää suuria energia määriä ja palveluskoira juttuja. Jokaisessa koirassa on "työnsä" kokoon katsomatta. Tavat on opetettava kaikille. Jokainen rotu vaatii liikuntaa, virikkeitä jne..Toinen vain vaatii enemmän kuin toinen. Sosialistaminen on elintärkeää rodulle kuin rodulle. Pointti ; ei terrieriä vaan kultainen noutaja. Sellaista energiamäärän eroa tarkoitin. Ei meille tule kuitenkaan kultsua, en ole kultsu ihminen.
Kerron myöhemmin, kun tiedän onko astutus tuottanut tulosta. Meille on varattuna narttu tällä kertaa. Siippa sanoi urosta klöntiksi, joka ei mahdu mihinkään :) liioittelua :)
Pidetään peukkuja! Voihan se olla, ettei narttuja synny toivottu määrä. Näin joudumme sitten katsomaan pentua muualta. Kasvattaja on mukava ja tahtoisen pentusen sieltä kovasti.
Miten kaunis koira se onkaan rodulta!

Kreikan matkaa odotellaan kovasti. Ainoa miinus on, että joutuu lähtemään tätä menoa nahka valkoisena...iik! Ainakin on luvassa kaksi viikkoa taattua lämpöä.

Mosquito Magnet Patriot

Nyt täytynee todeta, että hiukan skeptisenä ihmisenä epäilin tuota masiinaa. En epäile enää.
Meillä, kuten varmasti monilla muillakin on tänä kesänä suurena riesana hirvittävä hyttysmäärä.
Ulkona ei oikeasti voinut olla. Grillaamisesta ei tullut yhtään mitään. Vaikka miten käytti erilaisia hyttysmyrkkyjä, niin ei auta. Ne paskiaiset on immuuneja noille kamoille tai ainakin vaikuttaa siltä.
Mitä ei itikat ennen tehneet, mitä nyt tekevät.... Ne hengailee täydessäkin paahteessa, pistävät piru vie kaatosateessa ja sinnittelevät kovassakin tuulessa.
Paviljonki on tuolla ulkona vielä keskeneräisenä, kun homma meni ihan huitomiseksi eikä kasaamiseksi =)
Jo viime vuonna otin selville tuosta masiinasta lähes kaiken minkä tiedon netistä sain. Paljon oli hyviä tuloksia kuvien kera. Emme kuitenkaan silloin uskaltaneet sitä hankkia, eikä toisaalta viime kesänä ollut näin suurta tarvetta. Tuo härveli kuitenkin maksaa yli 400e ja se independence maksaa ainakin yli 800e.
Eli kyse ei ole mistään pienestä kokeilusta. Jos menee vituiksi niin,...kyllä ottaa pattiin.
Otimme nyt riskin, koska elo on sietämätöntä. Piha muistuttaa kohta enemmän villiintynyttä kuin siistittyä mallia.
Maanantaina iltapäivällä kasasimme Magnetin ja laitoimme sen pihalle möllöttämään. Sen verkko oli jo eilen tiistaina toisesta sivustaan ihan pullollaan hyttysiä. Hillitön äkäinen hässäkkä koneen ympärillä koko ajan.
Se toimii ja hyvin! Hähää ähäkutti paskiaiset..siitä saatte!!
Sen pitäisi houkutella puoleensä kaikki verenimijät. Hmm! Jos se todella vie paarmatkin, niin wau olen otettu.
Ajatus myöskin mahdollisista hirvikärpäsistä. Hyi, se iljettävä ällötys!  Emme vielä tiedä onko niitä täällä, mutta ympäristö kyllä siihen viittaa. Jos vie nekin, niin olen taivaassa.
Jos vähänkin harkitsette ja epäilette...niin tuumasta toimeen! Se toimii ja tehokkaasti.
Ensimmäiset tulokset ohjeiden mukaan saadaan noin viikon kuluttua ja kunnon tuntuva teho/tuho kuukauden kuluttua.
Juhannuksena saadaan olla ulkona, jesh! Paviljonkikin saadaan kesän juhlaan valmiiksi, kun tuo härveli houkuttelee meidän sijaan puoleensa.

Hyvää Juhannusta!

Pentunen

Olemme nyt siinä vaiheessa, että käydään hiljalleen tutustumassa meille uuteen rotuun ja kasvattajaan. Valitsemamme rotu on upea kaikin puolin. Olemme tätä rotua jo aikaisemminkin miettineet. Nyt on aika uusien tuulien puhaltaa ja tuskin maltan odottaa. Toivoa saa, että meidät hyväksytään mahdollisen tulevan pennun ostajiksi. Olen ikuinen epäilijä :) Vaikka sydämessäni olisi kipinä Dobermannille, en uskaltaisi ottaa tai se tuntuisi jotenkin liian pahalta ..jos ymmärrätte. Voi miten kaipaankaan sitä toveruutta :( Miten ihanaa aikaa on odottaa uutta perheenjäsentä. Kasvattaa siitä kunnon koirakansalainen. Nähdä se oppiminen ja uusien asioiden ihmettely. Kyllä sitä on vain niin vajaa ihminen ilman koiraa. Palaten kahteen edelliseen kirjoitukseen....nyt voi iloiten huomata synkkien pilvien kaikkoavan. Suurinta harmia aiheutti vakuututusyhtiön vaihtaminen sekä uuden auton hankinta sekä sen myötä autoon liittyvät vakuutukset yms.... Miehelläni rupesi jo kasvamaan sarvet otsasta ;) Eikä tätä showta kestänyt kuin 3 kuukautta. Nyt se on ohi, jihuu!!!! Vapaus!

Uusi viikko ja uudet tuulet...toivottavasti

Takan purku meni hyvin, onneksi. Viime viikolla vielä kamppailtiin lisää epäonnen kanssa. En tiedä mistä johtuu, tämä synkkä pilvi yläpuolellamme. Ihmetellä vain täytyy miten kahden ihmisen kohdalle osuu niin paljon paskaa kerralla ja vielä itse aiheuttamattomia juttuja. Se siitä! Nyt tuntuu, että kyllä tämä tästä hiljalleen. Paistaa se aurinko myös meille pian :) Eilen siippani ajaessa nurmikkoa, minä täytin puuvajaa keväällä tehdyillä puilla. Niitä onkin sitten hurjat määrät. Hyvä, koska takan lämpö on niin ihanaa verrattuna öljypattereiden lämpöön. Säästäähän siinä taas enegiaakin ja rahaa sen myötä. Puolessa välissä toista puukasaa sisilisko ilmestyi puupalikan päälle. Se kipitti puuvajan viereen ihmettelemään. Jatkoin kasan purkua kunnes törmäsin toiseen sisiliskoon. Viimeisten puiden kohdalla alta ilmestyi melkein kymmenenkunta pienempää sissaria. Tunsin kuinka minua tuijotettiin pahasti..senkin pesänrikkoja!! Tuli niin syntinen olo. Tein niille uuden kasan kaarnoista, pienemmistä palikoista ja kaikesta pikkusälästä mitä löysin. Sanoin siipalle, että vaikka tuo kasa on ehkä ruma, se saa olla siinä...lupasin sisiliskoille. Jatkettuani toisen kasan purkua, katselin kuinka isommat sisiliskot ottivat aurinkokylpyjä uuden kasansa päällä. Pienet olivat vuorotellen viipottaneet alle suojaan. Ihana olo tuli =) Tänään juodessani aamukahvia, kopsahti lintu keittiön ikkunaan. Ei ole ensimmäinen kerta. Nytkin menin katsomaan, että onko lintu päässyt lentoon. Ei ollut, siellä se makasi selällään. Juoksin ulos hanskojen kera. Otin pienen vihervarpusen käteeni. Puhdistin sen nokan ja jalat mullasta sekä heinistä. Sen silmät lurputtivat ja se oli hyvin sekaisin. Jalat olivat tiukasti kiinni vatsassa. Juttelin sille ja silitin sitä hellästi. Sen silmät suurenivat hiljalleen ja tunsin kuinka jalat rupesivat ottamaan otetta. 10 minuutin päästä se nousi jaloilleen, katsoi minua ja lähti lentoon. Se lensi ikkunan yläpuolelle listan päälle ja jäi sinne. Kävin puolen tunnin päästä katsomassa ja siellä se nökötti vieläkin. Tunnin päästä katsottuani se ei enää ollut siellä. Eikä ollut maassakaan, kävin katsomassa. Se oli kerännyt voimansa ja lähtenyt. Miten hyvältä taas tuntui sisimmässä :) Kunpa aina muistaisimme, että pienetkin teot merkitsevät!

Kun joku menee pieleen..kaikki menee pieleen

Tämä viikko on ollut vähintäänkin omituinen. Olen pitkästä aikaa kokenut ns. teinikiukkua ja oikeasti hyppinyt tasajalkaa kuin idiootti. Ensin tilttasi puhelin ja kunnolla. Uuden luurin osto. Sim kortti oli puhelimeen väärä ja rekisteröinti oli hankalaa. Ei kun marssien alan liikkeeseen. Sitten hajosi peräkärry ja kyllä..täydessä paskakuormassa kaatopaikalle mentäessä. Laakerit... Takka pitäisi purkaa viikonloppuna ja kaikki se purkujäte...mihin? No piti tilata roskalava. Takan asentaja ilmoitti, että tuleekin vasta heinäkuussa eikä ensi viikolla..helvetti soikoon. Toisaalta hyvä, saamme purettua ja tehtyä tarvittavat toimenpiteet. Tietokone temppuilee tai pikemminkin yhteydessä on häikkää. Ei lähetä viestejä tai sitten se lähettää saman kolme kertaa, yhteys katkeaa tärkeällä hetkellä jne...Noh ...tehän asutte siellä katveessa. Katveessa 2012 saatana! Avaruuteenkin muka mennään, pyh! Viimeinen talo vasemmalla, virallisesti. Kohta tapahtuu hirveitä,murr! Olen rikkonut kaksi kahvikuppia ja tottakai täytenä ollessaan. Pimennysverhon naru meni poikki ja eikun kiukun avulla korjaamaan. Menin hakemaan vaatehuoneesta talouspaperia ja silmiini osui Faron panta, mikä oli tippunut lattialle pussista. Rupesin itkemään, että sinäkin olet poissa. Voi perkules miten sitä onkin koiran seuraa ikävä. Tuli niin loputtoman lohduton ja tyhjä olo. Nyt pitäisi oikeasti olla jossain autiolla saarella aurinkoa ottamassa ja juomassa margaritoja. Eikä sekään nyt lohduta,että ulkona ennätysmäärä hyttysiä. Pitää viuhahtaa postia hakemaan. Kävelyt on lähinnä huppu päässä juoksemista ja huitomista sinne tänne. Mitähän vielä? Takan purku alkaa tänään...Ei oikein jaksaisi tätä Aku ankka meininkiä enää. Ai niin ja öljypolttimen säätimen joku osa hajosi. Tuotteen onneksi sai 67 eurolla, taas kuitenkin turhaa rahan menoa. Että sillä lailla.

Kolin kolin

Olipa mukava ja antoisa reissu kaikin puolin sekä kaikkien osalta. Kissojen matkustus onnistui kisumaisen mallikkaasti. Lee odotetusti näytti taas, että on näitä reissuja tehty. Kissojen wc paikoilleen ja ruokakupit esille. Sitten tunnin haistelu ja välillä hiukan pullistelua äänille. Sen jälkeen pitikin jo leikkiä Räikköstä ja Kovalaista. Seuraavana päivänä oltiinkin valjaiden kera ulkoilemassa pihalla. Laiturilla olisi veden liplatusta voinut ihmetellä vaikka kuinka kauan. Pörriäiset tuottivat suurta jahtaamisen halua. Kunpa vain joku olisi irroittanut otteensa siellä hihnan päässä ;) Käen kukunta pihapiirissä kovalla äänellä aiheutti ensin murinaa, sitten ihmettelyä ja äänen selvitystä. Kyllä se käki kävikin maassa asti näyttäytymässä. Kissat silmät suurina...mikä toi on? Bellalla riitti tupajumissa moneksi päiväksi ihmettelemistä. Omituinen ötökkä, kun se vain pörrää, makaa selällään eikä sille tapahdu mitään, vaikka sitä kuinka tassuttaisi. Mökin isäntä tuli tervehtimään ja se oli liikaa kisuille. Ei näkynyt eikä kuulunut pitkään aikaan, vaikka mies oli jo ajat sitten häipynyt. Pitääkö mökilläkin käydä vieraita..kissa vieköön!! Meillä meni myöskin reissu mainiosti. Paljon on valokuvia plakkarissa. Sää suosi meitä uskomattoman hyvin. Ihanaa aikaa tuo toukokuu, kun ei ole ihmisiä liikenteessä. Veljeni avokkinsä kanssa tulivat toiseen mökkiin viikoksi. Patikoitiin ihan 10 tunnin reissuja ja tutustuimme uusiin paikkoihin. Käytiin myös Ruunaan koskilla. Mahtava paikka sekin. Vaikka vietinkin siellä paljon aikaa pentuna, niin on se aina niin upea kokemus. Pidimme myös hauskaa ja poskihermot olivat vatsalihasten kanssa kilpaa kipeinä nauramisesta. Veljeni ja hänen kihlattunsa ovat mahtavaa seuraa. Niin spontaaneja, iloisen avoimia ja mutkattomia ihmisiä!!! Kiitos vain teille kaikesta! Herajärven kierroksen pätkiä taivallettiin paikoin ja voin sanoa, että tuo pitää joku päivä talsia kokonaisuudessaan. Ehkäpä yksi Suomen parhaimpia polkuja maisemiensa ja kuntonsa sekä mahdollisuuksiensa takia. Käytiin Ryläyksellä, siellä on kiviputous ja maisematorni. Käytiin Ukko-kolin huput moneen otteeseen tsekkaamassa. Auringonlaskulle kilisteltiin valkoviinillä, otimme kuvia ja romantisoimme. Mäkrävaara ja Järnefeltin maalauspaikka koluttiin myös. Upeita maisemia! Tarhapuron polku, Putkaron lähde Kiviniemen luontotila ( mahtavaa pannukahvia ja ystävällinen ihminen)ja paljon muita. Soudeltiin lähisaaret läpi. Veden pinta oli syksyyn nähden huomattavasti korkeammalla jopa ennätyksellisesti. Jännä miten samat maisemat voivat olla niin erilaiset. Laskettelurinteillä oli vielä paikoin lunta. Hassua, ilman ollessa +25 ja lunta on jalkojen alla! Kiva kokemus! Korvasieniä oli huima määrä. Tein kastikkeenkin, jep, eikä kukaan kuollut tai saanut myrkytystä. Ryöppäsin kolmeen kertaan ja sitten paistoin. Teerien pulputus ja sähinä oli korvia huumaavaa iltaisin. Onneksi sain ikuistettua Teerien soidinmenot( alla) =) iloinen!! Hirvestä sain ihan uskomattomat kuvat (alla). Jäniksiä oli paljon, todella paljon. Ne olivat huvittavia ruskea valkoisine turkkeineen. Parhaimpana oli tuo ruskeanaamainen, mutta muuten valkoinen jänö, minkä kuva on myöskin alempana. Seurasin myös suurella innolla iso koskelo naaraan kalan mäiskintää ja syömistä. Sain paljon ikuistettua eläimellisiä kuvia ja taas olen niin iloinen. Aion taas tehdä valokuvakirjan. Ensin pitäisi vaan selvittää, että mistä kuvista. Koli on ehdottomasti yksi suosikeistani meidän kotomaassa. Monimuotoinen, kaunis ja ainakin vielä rauhallinen. Polut ovat selkeitä ja on mistä valita. Tosin aika monen kohdalla lukee vaativa korkeuserojen vuoksi. Parina ekana päivänä sydän läpättikin kurkussa,mutta sitten jo mentiinkin kuin aropuput. Se täytyy myöntää, että itku oli kurkussa muutamaan otteeseen. Muistelin kuinka Faro haisteli ja tutki uutta maailmaa pentumaisella innolla. Kuinka se nauttikaan olostaan..paitsi veden lähellä. Voi miten se himoitsikaan vettä. Voi reppanaa. Minun oma komea ja fiksu Dobberi poikani, ikävä on. Tietyt paikat siellä tuntuivat raskaimmilta, koska viimeksi olimme siellä yhdessä. Olithan sinä, kirsulaiseni nytkin mukana..sydämessäni :) Mahtava reissu ja uudestaan mennään samalla sakilla ehkä pienellä lisäyksellä sitten jossain vaiheessa. Syksyllä ois kyllä kiva, kuten broidinikin jo totesi.

Kolin maisemia

Eläimellisiä terveisiä Kolilta