Tällainen apuri olisi hyvä joka kodissa :)
Omista ei taida olla tuohon..
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288533086445.html
perjantai 18. tammikuuta 2013
tiistai 15. tammikuuta 2013
tiistai 8. tammikuuta 2013
Joulun jälkeen
Niin on taas vuoden odotetuin aika ohi. Joulukoristeet ovat poissa. Otin ne eilen pois. Punainen väri tuo niin lämpimän tunnelman kotiin. Nyt tuntuu, että on autiota.
Niin se Joulu... Se meni hyvin. Ruuat olivat taas niin ihanan maukkaita. Tänä vuonna tuli syötyä rauhallisemmin eikä tullut ähkyjä. Ehkä sitä on viisastunut ;) Suklaa onkin sitten toinen.. aina sama laulu. En syö tänä Jouluna niin paljon suklaata..jep..jep. Vieläkin sitä on jäljellä vaikka kuinka. Jumppaamisen aloitin heti uuden vuoden jälkeen. Käveltiin myös Joululomallakin kerran pari päivässä. Tuli sentään liikuttua, hyvä niin, ettei tarvitse syntiseen oloon kuolla!
Kuusi on edelleen sisällä. Se on kaunis vieläkin, ei varista juuri yhtään. Se saa olla siinä niin kauan kuin juo vettä ja voi hyvin. Kissatkin antoivat kuusen ja koristeiden olla. Bella kerran yritti purra Jouluvalojen piuhaa. Jäi itseteosta kiinni, joten siihen kertaan jäikin nakertelu =) Leetä, ihme kyllä ei kuusi kiinnosta lainkaan. Aika juttu meidän juonittelun ja ketkuilun maisterilta :)
Lahjoja saatiin muutamat, eli kiltteinä oltiin oltu. Oli ihanan rauhallinen ja tunnelmallinen Joulu. Tätä voi taas muistella autuaana. Viime Joulusta en muista juuri mitään. Oli se niin kauhea. Koiran sairastelu oli pahinta, muuttaminen juuri ennen Joulua, remontti yms.. Sen muistan, että söin Aaton aterian itku silmässä ja pala kurkussa.
Tapaninpäivänä ilmestyi supikoira lintujen ruokintapaikalle yöllä. Siellä se etsiskeli syötävää. Kissoilla riitti pällisteltävää. Olen laittanut sille iltaisin evästä. Se tuleekin aina samoihin aikoihin iltayöstä. Sillä on omat ihanat polut pihalla. Lämpimät ilmat ilmeisesti saivat sen heräämään ja ruokaa etsimään. Viime yönä sitä ei näkynyt. Pakkasta olikin sen verran, että liekö jäänyt nukkumaan... Se on ihan terve suppari, joten siksi annan sen tulla. Kaunis eläin se on! Ei uskoisi noin nätistä otuksesta lähtevän niin hirveä ääni.
Komea kettu puuhaili pihan liepeillä päivällä ja jolkotteli omaa tuttua polkuansa metsän uumeniin. Se on varmaankin sama kettu, jonka jälkiä ja merkkauksia Faron kanssa päivittäin seurailtiin. Voi kuinka onkaan ikävä sitä ihanaa Dobberi poikaa..
Linnuista...pyrstötiaisia on ainakin kahdeksan tai yhdeksän kappaletta. Ne käyvät silloin tällöin. Yksi punatulkku on käynyt ihmettelemässä. Eilen pihaan ilmestyi urpiainen. Muuten siellä pörräävät samat tutut" hornetit". Sinitiainen asuu edelleen tuossa olkkarin ikkunan lähellä. Samoihin aikoihin päivittäin se siellä rapistelee ja painuu pehkuihin. Kissat istuvat toisella puolella ja tuijottavat seinää tyhmänä =)
Yksi puu kaatui niissä kovissa tuulissa tontilla.Hyvä puoli on, että siitä saa hyvää polttopuuta! .
Onneksi ei ihan talon lähellä kaatunut, huh! Kyllä sitä on välillä pelottanut. Varsinkin kun tietää ettei maa routinut ennen lumen tuloa. Maa oli ihan vettä pullollaan.
Tuulisuuden yleistyminen jaksaa ihmetyttää ja ärsyttää. Aurinkoakaan ei ole paljoa näkynyt. Lumet ovat puolestaan hyvin sulaneet. Täällä on enää noin 20 senttiä lunta.
Ne meidän olkkarin patterit ei vieläkään toimi. Putkien vaihto tapahtuu parin viikon sisällä. Sitten lämpenee. Rahaa tosin menee ihan kivasti..saatana! Onneksi on ystäväpiirissä tuttuja alalta, mutta eivät hekään luonnollisesti tee ilmaiseksi. Takka on iso plussa! Ilman hyvää takkaa olisimme olleet kusessa.
Remonttikin edistyy. Kohta pääsee lukemaan kirjoja kirjastoon, ihanaa.
Sitten yksi ikävimmistä asioista.. Meidän yhteinen ystävämme ilmoitti Jouluaaton aattona, että hänellä on haimasyöpä. Elinaikaa on puoli vuotta. Mitä ihmettä, isku puun takaa. Ei sitä voi edes kuvitella mikä tuska ja odotus sillä perheellä ja ihmisellä on. Me olemme käyneet hänen kesämökillään ( hän itse asuu kilometrin päässä mökistä )Kuhmossa vuosia. Se on se minun paratiisini. Kauniita muistoja. Mitä hänen päässään pyörii, voi kauheeta! Eikä tässä voi muuta kuin olla henkisesti tukena.
Kuusi on edelleen sisällä. Se on kaunis vieläkin, ei varista juuri yhtään. Se saa olla siinä niin kauan kuin juo vettä ja voi hyvin. Kissatkin antoivat kuusen ja koristeiden olla. Bella kerran yritti purra Jouluvalojen piuhaa. Jäi itseteosta kiinni, joten siihen kertaan jäikin nakertelu =) Leetä, ihme kyllä ei kuusi kiinnosta lainkaan. Aika juttu meidän juonittelun ja ketkuilun maisterilta :)
Lahjoja saatiin muutamat, eli kiltteinä oltiin oltu. Oli ihanan rauhallinen ja tunnelmallinen Joulu. Tätä voi taas muistella autuaana. Viime Joulusta en muista juuri mitään. Oli se niin kauhea. Koiran sairastelu oli pahinta, muuttaminen juuri ennen Joulua, remontti yms.. Sen muistan, että söin Aaton aterian itku silmässä ja pala kurkussa.
Tapaninpäivänä ilmestyi supikoira lintujen ruokintapaikalle yöllä. Siellä se etsiskeli syötävää. Kissoilla riitti pällisteltävää. Olen laittanut sille iltaisin evästä. Se tuleekin aina samoihin aikoihin iltayöstä. Sillä on omat ihanat polut pihalla. Lämpimät ilmat ilmeisesti saivat sen heräämään ja ruokaa etsimään. Viime yönä sitä ei näkynyt. Pakkasta olikin sen verran, että liekö jäänyt nukkumaan... Se on ihan terve suppari, joten siksi annan sen tulla. Kaunis eläin se on! Ei uskoisi noin nätistä otuksesta lähtevän niin hirveä ääni.
Komea kettu puuhaili pihan liepeillä päivällä ja jolkotteli omaa tuttua polkuansa metsän uumeniin. Se on varmaankin sama kettu, jonka jälkiä ja merkkauksia Faron kanssa päivittäin seurailtiin. Voi kuinka onkaan ikävä sitä ihanaa Dobberi poikaa..
Linnuista...pyrstötiaisia on ainakin kahdeksan tai yhdeksän kappaletta. Ne käyvät silloin tällöin. Yksi punatulkku on käynyt ihmettelemässä. Eilen pihaan ilmestyi urpiainen. Muuten siellä pörräävät samat tutut" hornetit". Sinitiainen asuu edelleen tuossa olkkarin ikkunan lähellä. Samoihin aikoihin päivittäin se siellä rapistelee ja painuu pehkuihin. Kissat istuvat toisella puolella ja tuijottavat seinää tyhmänä =)
Yksi puu kaatui niissä kovissa tuulissa tontilla.Hyvä puoli on, että siitä saa hyvää polttopuuta! .
Onneksi ei ihan talon lähellä kaatunut, huh! Kyllä sitä on välillä pelottanut. Varsinkin kun tietää ettei maa routinut ennen lumen tuloa. Maa oli ihan vettä pullollaan.
Tuulisuuden yleistyminen jaksaa ihmetyttää ja ärsyttää. Aurinkoakaan ei ole paljoa näkynyt. Lumet ovat puolestaan hyvin sulaneet. Täällä on enää noin 20 senttiä lunta.
Ne meidän olkkarin patterit ei vieläkään toimi. Putkien vaihto tapahtuu parin viikon sisällä. Sitten lämpenee. Rahaa tosin menee ihan kivasti..saatana! Onneksi on ystäväpiirissä tuttuja alalta, mutta eivät hekään luonnollisesti tee ilmaiseksi. Takka on iso plussa! Ilman hyvää takkaa olisimme olleet kusessa.
Remonttikin edistyy. Kohta pääsee lukemaan kirjoja kirjastoon, ihanaa.
Sitten yksi ikävimmistä asioista.. Meidän yhteinen ystävämme ilmoitti Jouluaaton aattona, että hänellä on haimasyöpä. Elinaikaa on puoli vuotta. Mitä ihmettä, isku puun takaa. Ei sitä voi edes kuvitella mikä tuska ja odotus sillä perheellä ja ihmisellä on. Me olemme käyneet hänen kesämökillään ( hän itse asuu kilometrin päässä mökistä )Kuhmossa vuosia. Se on se minun paratiisini. Kauniita muistoja. Mitä hänen päässään pyörii, voi kauheeta! Eikä tässä voi muuta kuin olla henkisesti tukena.