Kukkuu

Voin vain toivoa tai ehkä haluan kovasti uskoa, että viime syksynä pihalla häärinyt käki on tämä pihapiiriin ilmestynyt kukkuja. Se kukkuu aamusta iltaan niin komealla kumuisalla äänellä pihan ympärillä. Kissat olivat taas shokissa, että kuka täällä huutelee... murinaa ja mentiin vatsat lattiaa viilettäen pitkin kämppää.

Tässä muutama otos käestä ja närhestä, joka ei innostunut kukkujan läheisyydestä.

Hiukan kevättä

Tässä pari otosta piskuiselta metsälenkiltä. Täytyy taas ruveta ottamaan kamera aina mukaan, kun johonkin lähtee. Olen ollut jotenkin niin laiska ja inspiroimaton koko talven...
Ehkä kevät tuo suurta piristystä valokuvaukseen. Valoa ja väriä kyllä piisaa, vielä kun saisi nuo äänetkin mukaan tänne :)

Nakuttaja

Ilmoitus tuli, että tikka lentää, voi hyvin ja sen voi hakea kotimetsäänsä. Haettiin nakkeli kotiin sunnuntaina. Se paukutti tuon automatkan kuin hullu pahvilaatikkoaan. Me luultiin, että kohta se lentelee pitkin autoa. Pihalle päästyämme nostin laatikon ja kävelin marjapensaille...sehän lähti jo ennakkoon lentoon tekemästään reiästä. Se lensi korkeimpaan kuuseen ja rupesi sitä takomaan. Nyt se on pari päivää kiekunut pitkin latvoja hyvin äänekkäästi. Ei se vieläkään ihan täysillä kierroksilla vetele. Se istuskelee pensaissa ja ihmettelee. Se on pitkiäkin aikoja ihan paikallaan ja katselee maisemia. Selvästi lepäilee vielä, toipuu ja tietysti kuulostelee reviiriään...onko se menetetty jne..
Nyt se hullu on päättänyt päästä eroon tuosta syreenistä. Siellä se takoo ja repii sitä minkä kerkiää.
Kuten hoitajakin sanoi, että tuolla veijarilla on luonnetta. Niin on! Äänekäs äkäpussi!
Olen pitänyt vähän linnunruokia vielä tarjolla. Tikka käykin siinä usein. Toisaalta yöt ovat vielä yllättävänkin kylmiä, joten aamulla riittää ruokintapaikalla sini ja talitiaisia.