Supikoira, ihana omenavaras
Lintujeni vaanija, komea komea haukka
torstai 22. elokuuta 2013
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Kesäisiä ihmetyksiä ja ihmettelyjä
Remppaaminen rupeaa olemaan historiaa kohta. Muutama ovenpieli, lista lattiaan, takan edustan kaksi rikkoutunutta marmorilaattaa, jää sekä pakastinkaapin alaosan peitelista. Sauna ja kylpyhuone jäävät myöhemmin tehtäväksi, kun ei ole sellaista akuutti paniikki tarvetta niitä laittaa. Laminaattikin alakertaan saa vielä toistaiseksi odotella. Nyt näyttää ja tuntuu hyvältä.
Viimeisin rempattava oli vaatehuone. Tässä muutama otos ennen valmistumista. Meillä oli paikalla myös työnjohtaja sekä työmaapäällikkö. Ensin mainittu ikuisti jälkensä lattiaan, joka kyllä jäi laattojen alle. Työ siis hyväksyttiin näin ... leima päälle.
Työnjohtajan leima
Työnjohtaja
Työmaapäällikköä ei voisi vähempää kiinnostaa :)
En meinannut uskoa silmiäni, kun näin tämän erikoisen perheen tepastelevan pihan poikki metsään.
Olemme ihmetelleet, että mikä lintu noin sievästi ja hennosti sirittää. Niitä on monia ja ne viihtyvät marjapensaiden sekä puiden/metsän uumenissa. Joskus joku vilahtaa, mutta ei kerkeä näkemään kunnolla. Meillä on punarintoja, vihervarpusia ja tiltaltteja pihalla, mutta mikä on tuo...piskuinen sirittäjä.... Aamukahvia juodessa tänä aamuna, katselin pikkulintua, joka hennosti törmäsi ikkunaan kaksi kertaa. Menin katsomaan, että mikä ja missä. Oletin ettei niin hennosta tömähdyksestä käynyt kuinkaan. Siellä kuitenkin makasi maassa pieni lintu. Menin ulos ja nostin sen käteeni. Tsekkasin siivet, paijasin ja juttelin. Kiinnitin huomiota, että sillä on erikoiset jalat ja nokka. Sulkapukukin oli erilainen kuin muilla pihalla näkemilläni. Jaloista päättelin, että se on kiipijä. Aikanaan Kuhmossa ihailtiin puukiipijöiden sulavaa liikkumista puunrungolla. 10 minuutin päästä se lensi hirsiseinän kulmaan ja kiipesi niin ketterästi ylöpäin...kyllä se on puukiipijä! Varmistin asian vielä netistä.
Se oli siinä vielä puolisen tuntia ja nyt se on lähtenyt pois. Hyvä!! Kaunis lintu!
Viimeisin rempattava oli vaatehuone. Tässä muutama otos ennen valmistumista. Meillä oli paikalla myös työnjohtaja sekä työmaapäällikkö. Ensin mainittu ikuisti jälkensä lattiaan, joka kyllä jäi laattojen alle. Työ siis hyväksyttiin näin ... leima päälle.
Työnjohtajan leima
Työnjohtaja
Työmaapäällikköä ei voisi vähempää kiinnostaa :)
En meinannut uskoa silmiäni, kun näin tämän erikoisen perheen tepastelevan pihan poikki metsään.
Olemme ihmetelleet, että mikä lintu noin sievästi ja hennosti sirittää. Niitä on monia ja ne viihtyvät marjapensaiden sekä puiden/metsän uumenissa. Joskus joku vilahtaa, mutta ei kerkeä näkemään kunnolla. Meillä on punarintoja, vihervarpusia ja tiltaltteja pihalla, mutta mikä on tuo...piskuinen sirittäjä.... Aamukahvia juodessa tänä aamuna, katselin pikkulintua, joka hennosti törmäsi ikkunaan kaksi kertaa. Menin katsomaan, että mikä ja missä. Oletin ettei niin hennosta tömähdyksestä käynyt kuinkaan. Siellä kuitenkin makasi maassa pieni lintu. Menin ulos ja nostin sen käteeni. Tsekkasin siivet, paijasin ja juttelin. Kiinnitin huomiota, että sillä on erikoiset jalat ja nokka. Sulkapukukin oli erilainen kuin muilla pihalla näkemilläni. Jaloista päättelin, että se on kiipijä. Aikanaan Kuhmossa ihailtiin puukiipijöiden sulavaa liikkumista puunrungolla. 10 minuutin päästä se lensi hirsiseinän kulmaan ja kiipesi niin ketterästi ylöpäin...kyllä se on puukiipijä! Varmistin asian vielä netistä.
Se oli siinä vielä puolisen tuntia ja nyt se on lähtenyt pois. Hyvä!! Kaunis lintu!
