torstai 3. lokakuuta 2013
Kreeta
Aivan mieletön paikka!! Olimme Haniassa, Agia Marinassa 2 viikkoa hotellissa joka on tarkoitettu yli 16 vuotiaille. Mieletön hotelli rannalla uima-altaineneen, kaikki kaupasta ravintoloihin ja baareihin lähellä. Helvetin hyvä ruoka ja ihania ihmisiä, niitä aitoja Kreikkalaisia. Saimme ystäviäkin! Ensi vuonna uudestaan tai ainakin joku toinen kerta uudestaan. Se voi olla, että koiran myötä ensi elokuussa mennään Lappiin. Mene ja tiedä...
Kävimme autolla oikeastaan vain Knossoksessa ja Elafonissiksessa, upeita!
Otimme tämän pari viikkoisen puhtaasti auringonotto ja uimalomana, löhöilyä,syömistä, juomista ja nauttimista :)
Kävimme autolla oikeastaan vain Knossoksessa ja Elafonissiksessa, upeita!
Otimme tämän pari viikkoisen puhtaasti auringonotto ja uimalomana, löhöilyä,syömistä, juomista ja nauttimista :)
Karkulainen
Sirun tietojen mukaan omistaja löytyi ja koiruus on haettu kotiinsa jo tiistaina päivällä.
Hyvä! Ei mitään kiitosta. En välitä palkkioista vain yksi sana, kiitos, riittäisi. Olisi muutenkin ollut kiva tietää kuinka kauan koira oli kateissa ja mistä asti seikkaillut meidän pihalle metsän keskellä kun asutaan.
Jos mietin asiaa eläinrakkaana ja lemmikkien omistajana mietin, että ensin olen huolesta soikeana ja itku silmiä sokaisten yritän etsiä perheenjäsentäni. Sitten joku löytää sen ja vie löytöeläintaloon, tai hyvässä lykyssä jos on panta soittaa siinä oleviin tietoihin ja odottaa karkulaisen kanssa omistajaa. Olisin niin kiitollinen, että oksat pois. Tämä meidän maailma, kun sattuu olemaan niin julma. Eläimiä kiusataan, tapetaan, varastetaan ja ne jäävät auton alle. Silloinkin on hyvä jos ihmiset ilmoittaisivat löytämästään kuolleesta eläimestä. Se on kuitenkin suuri helpotus etsijälle.
Ajatuksiini hiipi sellainen karmiva ajatus, että siitä haluttiin päästä eroon ja se päästettiin metsään vapaaksi. Sinnehän se kuolee tai se tulee syödyksi. Näitäkin ikävä kyllä sattuu eikä ainostaan kesäkissojen kohdalla. Piti nyt senkin paskan löytyä ja jonkun idiootin raahata se löytöeläintaloon siitäkin piti vielä maksaa.
Toisaalta meissä Suomalaisissa löytyy myös tätä kiittämätöntä kusipää jurosakkia. Mene ja tiedä!
Kiitos yksi pieni ja viaton sana, joka tekee ihmeitä!!
No loppu hyvin kaikki hyvin, niin ainakin tahdon uskoa!
Meidän omat koira suunnitelmat hiukan siirtyvät, koska kaikeksi yllätykseksi olemme muuttamassa.
Kyllä, muuttamassa. Virallinen muuttopäivä on lauantaina 12.10 ja postille se on 14.10. Oma talomme meni päivässä, kiitos Kasslinille! Kaupat on siitä tehty heti Kreikasta tultuamme. Löysimme oman kodin ja siitäkin olemme jo tehneet loppukaupat ja remontti on alkanut. Juu, remontti....juuri kun sain kaiken täällä valmiiksi. Kaikki tämä on tapahtunut puolessa toista kuukaudessa ja siitä tosiaan kaksi viikkooa oltiin etelässä. Nopean toiminnan ihmisiä! Se on myöskin omakotitalo, tällä kertaa kaksikerroksinen täystiilitalo. Tontti on himpun alle 1000 neliötä. Kaunis ja hoidettu tontti. Talo on siisti ja hyvässä kunnossa. Kaikki on siinä mielessä ok. Ainoa mikä minua, peikkoa,mörköä,metsäläistä mietityttää on ihmisten ilmoille muutto. Miksi näin? Työkuviot muuttuivat ja tulevaisuuden suunnitelmat siinä samassa. Minun on nyt jo ikävä mun hullua tikkulia. Se kieppuu ja kiljuu tuolla vastakkaisen puolen metsässä sen minkä kerkiää. Tämä luonto antimineen, rauha ja pimeys...niitäkin tulee ikävä. Mutta aikansa kutakin ja uusi aikakausi alkakoon!
Laitan kuvia kodista jossain vaiheessa syksymmällä ja Kreikan reissusta pian.
Hyvä! Ei mitään kiitosta. En välitä palkkioista vain yksi sana, kiitos, riittäisi. Olisi muutenkin ollut kiva tietää kuinka kauan koira oli kateissa ja mistä asti seikkaillut meidän pihalle metsän keskellä kun asutaan.
Jos mietin asiaa eläinrakkaana ja lemmikkien omistajana mietin, että ensin olen huolesta soikeana ja itku silmiä sokaisten yritän etsiä perheenjäsentäni. Sitten joku löytää sen ja vie löytöeläintaloon, tai hyvässä lykyssä jos on panta soittaa siinä oleviin tietoihin ja odottaa karkulaisen kanssa omistajaa. Olisin niin kiitollinen, että oksat pois. Tämä meidän maailma, kun sattuu olemaan niin julma. Eläimiä kiusataan, tapetaan, varastetaan ja ne jäävät auton alle. Silloinkin on hyvä jos ihmiset ilmoittaisivat löytämästään kuolleesta eläimestä. Se on kuitenkin suuri helpotus etsijälle.
Ajatuksiini hiipi sellainen karmiva ajatus, että siitä haluttiin päästä eroon ja se päästettiin metsään vapaaksi. Sinnehän se kuolee tai se tulee syödyksi. Näitäkin ikävä kyllä sattuu eikä ainostaan kesäkissojen kohdalla. Piti nyt senkin paskan löytyä ja jonkun idiootin raahata se löytöeläintaloon siitäkin piti vielä maksaa.
Toisaalta meissä Suomalaisissa löytyy myös tätä kiittämätöntä kusipää jurosakkia. Mene ja tiedä!
Kiitos yksi pieni ja viaton sana, joka tekee ihmeitä!!
No loppu hyvin kaikki hyvin, niin ainakin tahdon uskoa!
Meidän omat koira suunnitelmat hiukan siirtyvät, koska kaikeksi yllätykseksi olemme muuttamassa.
Kyllä, muuttamassa. Virallinen muuttopäivä on lauantaina 12.10 ja postille se on 14.10. Oma talomme meni päivässä, kiitos Kasslinille! Kaupat on siitä tehty heti Kreikasta tultuamme. Löysimme oman kodin ja siitäkin olemme jo tehneet loppukaupat ja remontti on alkanut. Juu, remontti....juuri kun sain kaiken täällä valmiiksi. Kaikki tämä on tapahtunut puolessa toista kuukaudessa ja siitä tosiaan kaksi viikkooa oltiin etelässä. Nopean toiminnan ihmisiä! Se on myöskin omakotitalo, tällä kertaa kaksikerroksinen täystiilitalo. Tontti on himpun alle 1000 neliötä. Kaunis ja hoidettu tontti. Talo on siisti ja hyvässä kunnossa. Kaikki on siinä mielessä ok. Ainoa mikä minua, peikkoa,mörköä,metsäläistä mietityttää on ihmisten ilmoille muutto. Miksi näin? Työkuviot muuttuivat ja tulevaisuuden suunnitelmat siinä samassa. Minun on nyt jo ikävä mun hullua tikkulia. Se kieppuu ja kiljuu tuolla vastakkaisen puolen metsässä sen minkä kerkiää. Tämä luonto antimineen, rauha ja pimeys...niitäkin tulee ikävä. Mutta aikansa kutakin ja uusi aikakausi alkakoon!
Laitan kuvia kodista jossain vaiheessa syksymmällä ja Kreikan reissusta pian.
tiistai 1. lokakuuta 2013
Mäyräkoira
Ei voi ihminen aina herätessään tietää, mitä tuleva päivä pitää sisällään...
Aamupäivällä katselin ikkunasta ulos ja mietiskelin syksyä..silmiini osui jokin nelijalkainen.
Katsoin toisen kerran ja kyllä karkeakarvainen mäyräkoira siellä touhuaa. Vaatteet päälle ja ulos.
Siellä vastassa oli mitä suloisin ja iloisin mäyräkoira uros. Se oli hyvässä kunnossa, hellyyden hakuinen ja yllättävän vähän märkä.,..kun miettii koiran kokoa ja märkää metsän pohjaa...!?
Ensin ajatuksiin tulvahti karannut metsästysretkellä sitten sienestäjältä livahtanut ja sitten hylätty.
Soitin lähimpään löytöeläintaloon, paikalliselle metsästysseuralle, eläinlääkärille ja lajin kasvattajille.
Kukaan ei missään ollut kuullut karkulaisesta. Metsästyseuralaiset kävivät pitkin päivää läpi harrastajia, ei tulosta. Laitoin ilmoituksen karkurit.fi sivustolle. Vietiin se lopulta Onnentassuun Riihimäelle. Sillä oli siru niskassa ja omistaja selvinnee (riippuu sirun koodeista, se oli kuulemma outo alultaan ) huomenna Kennelliton avauduttua.
Peukut pystyyn, että omistaja löytyy ja se pääsee kotiin.
Se oli niin rauhallinen, haukkumaton, hellyden kipeä ja ihana. Joku on pitänyt siitä kyllä huolen.
Se ei siis vaikuttanut elämän kolhimalta, pelokkaalta vaan hyvin reippaalta ja sosiaaliselta.
Annoin sille ruokaa, juomaa ja rutkasti hellyyttä. Se nukkui kuin tukki..näki, että seikkailu otti voimille. Säälitti jättää se sinne toisten haukkuvien koirien keskelle, mikä stressin määrä.
Meillä kun sattuu olemaan nuo kissat ja mäyräkoira on metsästyskoira. Voihan se tietty olla, että se on tottunut niihin, mutta mene ja tiedä!
Siippa suureksi yllätyksesksi sanoi, että jos sitä ei haeta me otetaan se. Mitä?!
Hmm...
Tässä kuva karkuliinista.
Aamupäivällä katselin ikkunasta ulos ja mietiskelin syksyä..silmiini osui jokin nelijalkainen.
Katsoin toisen kerran ja kyllä karkeakarvainen mäyräkoira siellä touhuaa. Vaatteet päälle ja ulos.
Siellä vastassa oli mitä suloisin ja iloisin mäyräkoira uros. Se oli hyvässä kunnossa, hellyyden hakuinen ja yllättävän vähän märkä.,..kun miettii koiran kokoa ja märkää metsän pohjaa...!?
Ensin ajatuksiin tulvahti karannut metsästysretkellä sitten sienestäjältä livahtanut ja sitten hylätty.
Soitin lähimpään löytöeläintaloon, paikalliselle metsästysseuralle, eläinlääkärille ja lajin kasvattajille.
Kukaan ei missään ollut kuullut karkulaisesta. Metsästyseuralaiset kävivät pitkin päivää läpi harrastajia, ei tulosta. Laitoin ilmoituksen karkurit.fi sivustolle. Vietiin se lopulta Onnentassuun Riihimäelle. Sillä oli siru niskassa ja omistaja selvinnee (riippuu sirun koodeista, se oli kuulemma outo alultaan ) huomenna Kennelliton avauduttua.
Peukut pystyyn, että omistaja löytyy ja se pääsee kotiin.
Se oli niin rauhallinen, haukkumaton, hellyden kipeä ja ihana. Joku on pitänyt siitä kyllä huolen.
Se ei siis vaikuttanut elämän kolhimalta, pelokkaalta vaan hyvin reippaalta ja sosiaaliselta.
Annoin sille ruokaa, juomaa ja rutkasti hellyyttä. Se nukkui kuin tukki..näki, että seikkailu otti voimille. Säälitti jättää se sinne toisten haukkuvien koirien keskelle, mikä stressin määrä.
Meillä kun sattuu olemaan nuo kissat ja mäyräkoira on metsästyskoira. Voihan se tietty olla, että se on tottunut niihin, mutta mene ja tiedä!
Siippa suureksi yllätyksesksi sanoi, että jos sitä ei haeta me otetaan se. Mitä?!
Hmm...
Tässä kuva karkuliinista.
