Hyvä olo näyttääkin niin hyvältä

Katselin eilen illalla Bellaa, kun se hyppäsi sohvalle. Hyppäsi sohvan päällä olevaan kissoille Joululahjaksi ostetulle lampaantaljalle. Siinä tuikkujen tuikkiessa ja leivinuunin lämmittäessä se "leipoi" alustaansa silmät kiinni. Rupesi kehräämään kovasti silmien pysyessä edelleen kiinni. Sitten se pienoinen neito heitti itsensä taljan syleilyyn kovasti kehräten. Hiljalleen kehruu loppui, syvä huokaus päälle ja pari maiskutus ääntä..sitten Bella seikkaili unimaassa. Seurasin sitä tovin, miten ihanalta tuo kissan elämä näyttikin. Vaikka kissat ovatkin nukkumisen mestareita, jos ei koalaa tai laiskiaista oteta huomioon....niin tuo eilinen näytti tavallisen unen ohella täydellisltä onnellisuudelta. Kuinka monta kertaa sitä itse menee maate hymy korvissa? Onhan niitä ollut, että menee ihan täpinöissään nukkumaan. Esim..kun tapasin tulevan mieheni tai ostimme oman asunnon. Tai uusi koiran tai kissanpentu on tulossa, reissuun lähdössä. Noita hetkiä riittää yllin kyllin. Yleensä noissa onnellisuuden hetkissä on perhosia vatsassa eikä se niin levollista ole se olo. Rupesin miettimään, että milloin olen mennyt nukkumaan viimeksi ajatellen ..voi vitsi mä oon levollisen onnellinen, huokaissut ja vaipunut uneen hymy korvissa. Tiedätte varmaankin mitä meinaan.
Olen ennen nukkumaan menoa ja unissani viime viikot tehnyt niin paljon remonttia ja lumitöitä, etten ole kerennyt pysähtymään edes silloin.

Tästä tulikin ajatuksia enemmänkin meistä nykypäivän ihmisistä.
Koska ihmiset ovat liian usein niin stressaantuneita, vihaisia ja miettivät vain negatiivisiä asioita kaikesta. Hirveän paljon vain valitetaan asioista, kaikki on niin perseestä jne...Puhutaan selän takana paskaa.
Jokaiselle tekisi hyvää aika ajoin pysähtyä miettimään, mitkä tekevät onnelliseksi, mistä on viimeksi tullut iloiseksi tai onnistunut olo. Mitkä ovat elämässä parasta ja mikä tärkeintä nauttia myös niistä.
Ihan luonnossa liikkuminen ja luonnon äänien kuunteleminen on pirun hyvää terapiaa..ainakin minulle. Siis jokaisellahan on oma juttunsa.
En minä mikään lanttumaakari ole, mutta hyvää tekisi meille kaikille pysähtyä, olla hijaa ja vain hengittää syvään nautiskellen.

Tuolla parin tunnin lumitöiden jälkeen naama punaisena kuin punatulkku ja hiki päällä kiukun ohella...ajattelin, että on täällä vaan kaunista. Katselin töyhtötiaisia ja hymyilytti. Niin meni ohi kiukku. Noh huomenna tulee lisää lunta..taas monta kertaa lumitöissä ja keksitään taas uusia positiivisia asioita. Näin se menee.
Odotan äärettömän paljon tämän uuden kodin kevättä ja kesää. Se ajatus myöskin kannattaa tuolla ahertaessa =)

Otoksia

Tuli pakkasukko ja puraisi oikein kunnolla

Melkoisen kylmä ajanjakso on takana. Tuli testattua miten uudessa kodissa pärjää..vetääkö nurkista, onko lattiat kylmät jne. Ihan hyvältä vaikutti. Villasukat joutui kuitenkin vetämään jalkoihinsa, mutta mitäs pienistä. Leivinuuni meinasi jo haljeta :) Kyllä siitä lämpöä riittää kaikille perheenjäsenille mukavasti. Puusyöppö se on ja me jouduimmekin tilaamaan 10 kuutiota kuusta. Koivu on niin tavattoman kallista ja sitä ei edes paikoin enää saa. Eli puushow odottaa pihalla. Olen jo kärrännyt niitä vajaan yhden kattoon asti seinällisen. Kasa ei vain vaikuta pienenevän. Nyt sitten on lauhtunut ja yllätys yllätys lunta on taas sadellut aurattavaksi asti. Onneksi se on kevyttä pakkaslunta. Puut huojentuneena heittelevät painavia taakkojaan maahan. Ilma on lauhtunut ja tuulee. Kyllä täytyy ihmetellä tuota puiden kestokykyä ja taipuvuutta. Pihan nuoret koivut koskettelevat latvoillaan maata. Niistä pakkasista..täälläkin oli himpun yli 30 astetta kylmimmillään. Valokuvista tuli ihan mukavia, kun pitihän sitä taas käydä luontoa kuvailemassa. Ei kuitenkaan tule Lapin tai Kainuun veroisia pakkaskuvia. Niissä on enemmän sitä jotain..esim: vaaleapunaista,vaaleansinistä ja mustavalkoisuutta.
Voi jehmeli.. kevään Kolin reissua odotellessa. Odotan kuumeisesti sitä kevään iloa, luonnon heräämistä ja niitä tuoksuja kuumeisesti..ihan sukat pyörivät jalassa. Viime reissulla tosiaan otin yli 700 kuvaa. Mites nyt kun on kevät..=)

Tein muuten linnuille kookosrasvasta, auringonkukansiemenistä ja pähkinöistä talvisia herkkuja. Hyvin menevät kaupaksi. Kannaattaa kokeilla, helppoa ja helpottavia. Närhet niitä tutkaili päät vinossa, että mitäs ne nuo ovat. Ihania!
Kettu kävelee samaa polkua kuin minä ja Faro. Se söpöliini merkkailee polun reunoja pikkuisilla pissoillaan. Faro niitä ihmettelee. Olisi kiva nähdä se joskus aamuyön tunteina. Voi miten suloisia pienet ketunpojat ovatkaan. Bongattiin kerran Kuhmon reissulla ketunpojat leikkimästä metsäisellä tiellä. Ollaan me nähty kettu poikue Porvoon kestustan liepeillä, mutta nuo Kuhmon karvapallot olivat huomattavasti kauniimpia ja paksumpia. Sääli miten eläimet joutuvat ihmisten kanssa niin ahtaalle. Mieleeni tulee aina kaksi tapausta, kun olen mäyrän nähnyt. Kummallakin kerralla moottoritien kupeessa kuolleena. Sekin erikoinen, arka ja upea eläin...kuolleena. Ikävää!
Iloisemppin asioihin..viimeksi mainitsin, että pitäisköhän sitä mennä etelään. No kyllähän siitä iski niin iso kärpänen, että elokuun lopulla mennään Kreikkaan kahdeksi viikoksi. Taas uusi saari ja uudet kujeet. Niin ja sitä kuvaamisen iloa.
Nyt murisi vatsa niin kovaa, että on mentävä syömään.

Kuvia laitan tuonnempana.
Kirjoittamisiin.

Ai niin, nyt meillä on sitten lapsiperheiden etua ajatteleva Presidentti tulossa. Ah ahtaita aikoja me lapsettomat ja pienyrittäjät.