Melkoisen kylmä ajanjakso on takana. Tuli testattua miten uudessa kodissa pärjää..vetääkö nurkista, onko lattiat kylmät jne. Ihan hyvältä vaikutti. Villasukat joutui kuitenkin vetämään jalkoihinsa, mutta mitäs pienistä. Leivinuuni meinasi jo haljeta :) Kyllä siitä lämpöä riittää kaikille perheenjäsenille mukavasti. Puusyöppö se on ja me jouduimmekin tilaamaan 10 kuutiota kuusta. Koivu on niin tavattoman kallista ja sitä ei edes paikoin enää saa. Eli puushow odottaa pihalla. Olen jo kärrännyt niitä vajaan yhden kattoon asti seinällisen. Kasa ei vain vaikuta pienenevän. Nyt sitten on lauhtunut ja yllätys yllätys lunta on taas sadellut aurattavaksi asti. Onneksi se on kevyttä pakkaslunta. Puut huojentuneena heittelevät painavia taakkojaan maahan. Ilma on lauhtunut ja tuulee. Kyllä täytyy ihmetellä tuota puiden kestokykyä ja taipuvuutta. Pihan nuoret koivut koskettelevat latvoillaan maata. Niistä pakkasista..täälläkin oli himpun yli 30 astetta kylmimmillään. Valokuvista tuli ihan mukavia, kun pitihän sitä taas käydä luontoa kuvailemassa. Ei kuitenkaan tule Lapin tai Kainuun veroisia pakkaskuvia. Niissä on enemmän sitä jotain..esim: vaaleapunaista,vaaleansinistä ja mustavalkoisuutta.
Voi jehmeli.. kevään Kolin reissua odotellessa. Odotan kuumeisesti sitä kevään iloa, luonnon heräämistä ja niitä tuoksuja kuumeisesti..ihan sukat pyörivät jalassa. Viime reissulla tosiaan otin yli 700 kuvaa. Mites nyt kun on kevät..=)
Tein muuten linnuille kookosrasvasta, auringonkukansiemenistä ja pähkinöistä talvisia herkkuja. Hyvin menevät kaupaksi. Kannaattaa kokeilla, helppoa ja helpottavia. Närhet niitä tutkaili päät vinossa, että mitäs ne nuo ovat. Ihania!
Kettu kävelee samaa polkua kuin minä ja Faro. Se söpöliini merkkailee polun reunoja pikkuisilla pissoillaan. Faro niitä ihmettelee. Olisi kiva nähdä se joskus aamuyön tunteina. Voi miten suloisia pienet ketunpojat ovatkaan. Bongattiin kerran Kuhmon reissulla ketunpojat leikkimästä metsäisellä tiellä. Ollaan me nähty kettu poikue Porvoon kestustan liepeillä, mutta nuo Kuhmon karvapallot olivat huomattavasti kauniimpia ja paksumpia. Sääli miten eläimet joutuvat ihmisten kanssa niin ahtaalle. Mieleeni tulee aina kaksi tapausta, kun olen mäyrän nähnyt. Kummallakin kerralla moottoritien kupeessa kuolleena. Sekin erikoinen, arka ja upea eläin...kuolleena. Ikävää!
Iloisemppin asioihin..viimeksi mainitsin, että pitäisköhän sitä mennä etelään. No kyllähän siitä iski niin iso kärpänen, että elokuun lopulla mennään Kreikkaan kahdeksi viikoksi. Taas uusi saari ja uudet kujeet. Niin ja sitä kuvaamisen iloa.
Nyt murisi vatsa niin kovaa, että on mentävä syömään.
Kuvia laitan tuonnempana.
Kirjoittamisiin.
Ai niin, nyt meillä on sitten lapsiperheiden etua ajatteleva Presidentti tulossa. Ah ahtaita aikoja me lapsettomat ja pienyrittäjät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti