Katselin eilen illalla Bellaa, kun se hyppäsi sohvalle. Hyppäsi sohvan päällä olevaan kissoille Joululahjaksi ostetulle lampaantaljalle. Siinä tuikkujen tuikkiessa ja leivinuunin lämmittäessä se "leipoi" alustaansa silmät kiinni. Rupesi kehräämään kovasti silmien pysyessä edelleen kiinni. Sitten se pienoinen neito heitti itsensä taljan syleilyyn kovasti kehräten. Hiljalleen kehruu loppui, syvä huokaus päälle ja pari maiskutus ääntä..sitten Bella seikkaili unimaassa. Seurasin sitä tovin, miten ihanalta tuo kissan elämä näyttikin. Vaikka kissat ovatkin nukkumisen mestareita, jos ei koalaa tai laiskiaista oteta huomioon....niin tuo eilinen näytti tavallisen unen ohella täydellisltä onnellisuudelta. Kuinka monta kertaa sitä itse menee maate hymy korvissa? Onhan niitä ollut, että menee ihan täpinöissään nukkumaan. Esim..kun tapasin tulevan mieheni tai ostimme oman asunnon. Tai uusi koiran tai kissanpentu on tulossa, reissuun lähdössä. Noita hetkiä riittää yllin kyllin. Yleensä noissa onnellisuuden hetkissä on perhosia vatsassa eikä se niin levollista ole se olo. Rupesin miettimään, että milloin olen mennyt nukkumaan viimeksi ajatellen ..voi vitsi mä oon levollisen onnellinen, huokaissut ja vaipunut uneen hymy korvissa. Tiedätte varmaankin mitä meinaan.
Olen ennen nukkumaan menoa ja unissani viime viikot tehnyt niin paljon remonttia ja lumitöitä, etten ole kerennyt pysähtymään edes silloin.
Tästä tulikin ajatuksia enemmänkin meistä nykypäivän ihmisistä.
Koska ihmiset ovat liian usein niin stressaantuneita, vihaisia ja miettivät vain negatiivisiä asioita kaikesta. Hirveän paljon vain valitetaan asioista, kaikki on niin perseestä jne...Puhutaan selän takana paskaa.
Jokaiselle tekisi hyvää aika ajoin pysähtyä miettimään, mitkä tekevät onnelliseksi, mistä on viimeksi tullut iloiseksi tai onnistunut olo. Mitkä ovat elämässä parasta ja mikä tärkeintä nauttia myös niistä.
Ihan luonnossa liikkuminen ja luonnon äänien kuunteleminen on pirun hyvää terapiaa..ainakin minulle. Siis jokaisellahan on oma juttunsa.
En minä mikään lanttumaakari ole, mutta hyvää tekisi meille kaikille pysähtyä, olla hijaa ja vain hengittää syvään nautiskellen.
Tuolla parin tunnin lumitöiden jälkeen naama punaisena kuin punatulkku ja hiki päällä kiukun ohella...ajattelin, että on täällä vaan kaunista. Katselin töyhtötiaisia ja hymyilytti. Niin meni ohi kiukku. Noh huomenna tulee lisää lunta..taas monta kertaa lumitöissä ja keksitään taas uusia positiivisia asioita. Näin se menee.
Odotan äärettömän paljon tämän uuden kodin kevättä ja kesää. Se ajatus myöskin kannattaa tuolla ahertaessa =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti