Ajatelmia käestä

Olen aina pitänyt käkeä pelkästään kukkuvana loiseläimenä, ilkimöitsinä!
Olen joskus laskeskellut kukuntojen määrää ja odottanut, että milloin kuulen ensimmäisen kukunnan. Siihen taisi kuulua onnen vuosia kukuntoja vastaava määrä. Niitäkin uskomuksia on niin erialueilla erilaisia. Siinä se.

Toukokuussa Kolilla sain hyviä kuvia siitä kovaäänisestä mökin pihapiirissä kukkuvasta käestä.
Kotimetsässäkin käki kukkui kunnes ääni hiipui Juhannuksen tienoilla. Nyt ensimmäisen kerran elämässäni voin seurata käenpojan oppikoulua omalla pihalla. Lähdin oikein miettimään sen elämää. Eihän se muuta tiedä kuin kukkua ja etsiä puolisoa,joko koiraan hedelmöittää naaras ja naaraan etsiä lintulaji pari joka on sama kuin mitkä sen kasvattivat ja munia sitten muna heidän pesään. Joku on leppälinnun, kirjosiepon, västäräkin jne.. kasvattama. Se vain on niin. En ole edes ajatellut sitä koskaan, niin kuin se on. Hassua! Olen pitänyt sitä julmurina, joka nahkaisena karvattomana linnun alkuna silmät vielä kiinni ollessa pudottaa muut munat pois. Pajulintu on jo hiffannut tuon ja hylkää pesän, jos siellä on käenmuna. Leppälinnuista osa jättää myöskin jo ison munan hautomatta. Kuitenkin vielä valtaosa sitä hautoo. Mikä duuni tuollaista klönttiä ruokkia. Mitä sitten käy, kun vielä sen munia hautovat jättävätkin hautomatta tai hylkäävät pesän? Miten käy käen? Rupeaako se itse hautomaan ja etsiikö uusia uhreja?

Nyt tuli oikein sääli tuota lintua. Miten yksinäinen se onkaan! Kukkuu pitkin poikin puolisoa etsimässä. Onko täällä ketään, kukkuu! Onko siellä ketään, kukkuu! Vieraat "vanhemmat" kasvattaa sen. Pihan käenpoikaa seuraten....siellä se yksinään etsii ruokaa ja istuskelee milloin puussa milloin nurmella.
Pää kenossa välillä maailmanmenoa ihmetellen. Pyydystelee itselleen hyönteisiä ja syö jopa matoja. Onhan sen kasvatit ruokkineet sitä pari kolme viikkoa pesästä lähdön jälkeen, mutta kuitenkin. Kasvattivanhemmat lataavat akkujaan lopen uupuneina jossain lintujen kylpylässä ja miettivät,että missä meni vikaan :)
Miten se tietää milloin ja minne sen täytyy suunnata, kun syksy koittaa!? Onko kasvattivanhemmat mukana? Kokoontuvatko käet? Eipä ole tietoa. Erakkomainen sen elämä kuitenkin on.
Mielenkiintoista, täytyy vähän tutkiskella netistä käestä lisää infoa.

Kissat ulkoilee

Kissatkin ovat ulkoilleet kovasti. Olemme antaneet niiden olla vapaina, mutta olemme aina siinä vierellä. Eipä niitä edes huvita lähteä kauaksi. Lee on varsinainen mamman poika. Lee naukuu heti, jos ei omia ihmisiä näy. Bella puolestaan tutkii enemmän luontoa, Leen keskittyessä heinän syöntiin. Bellalla on muutenkin enemmän kissojen alkuperäisiä luontaisia vaistoja. Linnut ovat kivoja ja niitä pitää yrittää vaania. Eihän siitä mitään tule! Linnut nauraa päin naamaa. Myyräkin tuli tutuksi Bellalle. Ihmeteltiin, että mitä se hyppii siellä marjapensaan juurella. Myyrähän siellä piipitti. Myyrä karkasi minun onneksi ja Bellan harmiksi. Ei kerennyt onneksi vahingoittamaan. Ihmetteli vain silmät suurina liikkuva möykkyä ja nimellisesti seurasi.

Tässä muutama kuva kisuista :)

Lintu maailmaa ja hiukan muutakin

Tässä muutama kuva pihan asukeista.
Ensin on ihan perinteinen västäräkki. Ne asustelivat autotallin katolla tiilikaton harjan suojissa.
Niillä oli kaksi poikasta. Ne opituaan pyrähtelemään nököttelivät milloin missäkin. Oli mukava seurata niiden kehitystä. Aikanaan tuli monesti seurattua kasvua mökillä Kuhmossa monena kesänä. Meidän koiramme Jaki ja väiski perheen isä olivat pihalla kuin mitkäkin ystävät. Tuttuja, joten ne tottuivat toisiinsa ja väiski oppi luottamaan ettei siitä suuresta karvakasasta ole vaaraa.
Hiljalleen nämä pihan asukkimme lähtivät pyrstöt pyrähdellen suureen maailmaan opettelemaan elämän oppikoulua.
Toinen veijari on käenpoika. Ensin luulin sitä loukkaantuneeksi haukaksi. Rupesin sitä seuraamaan ja huomasin sen olevan hyvinkin lentokykyinen. Sitten kiinnitin huomiota pään muotoon, niskassa olevaan valkoiseen läiskään ja siipien asentoon. No käkihän se. En ole aikaisemmin elämässäni nähnyt kuin aikuisia kukkuvia käkiä. Avaraa luontoa ei oteta lukuun :) Tuo möllöttelee omenapuissa ja ihmettelee maailman menoa välillä nurmella.  Mikä ruokkiminen "vanhemmilla" on tuon klöntin kanssa. Kyllä eläinten maailma on ihmetyksiä täynnä.
Korpit lentelee nyt päivittäin pihan ympärillä. Lapsosia on silläkin parilla ollut. Se ilmenee siitä kuinka epävireiset rääkymiset raikaavat pitkin metsää.

Lepakko asustelee makuuhuoneen seinän uumenissa, jossain hirsien rakosissa. Sen näyttäviä ilmailuliitoja olemme seuranneet ilta myöhään ja öisin. Äidilläni oli hiuksia nostattava kokemus lepakon kanssa sunnuntai yöllä. Lepakko lensi avonaisesta ikkunasta sisään ötökän perässä. Meni kolme tuntia, että lepakko saatiin ulos. Veljenpoika oli äitiäni auttamassa. Nauroin vedet silmissä, kun äiti kertoi kauhukokemuksistaan. Se nahkainen rumilus raahautui pitkin seinää ja roikkui pää alaspäin kirjahyllyn yllä. Kuinka se oli pari kertaa lentänyt pään yläpuolelta. Äiti inhoaa lepakoita ihan kauheasti. Minä lohdutin sanomalla, että kuinka tärkeä se "vaaraton rumilus" on meille tällä pallolla.

Sudenkorentoja on todella paljon. Paarmoja ja hyttysiä on vieläkin, mutta hyvin ovat vähentyneet.

Kanttarelleja ollaan poimittuja jo hyvät määrät pakkaseen.

Marjoista ( herukoista, karviaisista ja viinimarjoista ) tuli älyttömän hyvä sato. Mansikoita tuli ihanan paljon. Voi miten makeita ne olikaan,..nam! Omenoista on tulossa aika hyvä sato. Kirsikoita oli puussa 3 kappaletta. Yhden sain suurella vaivalla maistettua.

Kesä sinänsään oli pettymys. Vuoden saa taas odottaa. Sääpäiväkirjaa luettuani...kaksi vuotta sitten tasan oli se syöksyvirtaus myrsky. Sähköt oli poikki muutaman tunnin ja puu naapurin puu kaatui meidän pihalle.  Lämpöä oli huikeat 33 astetta. Saamari soikoon! Voi mikä kesä se oli!

Kreikkaan tosissaan lähdetään parin viikon päästä lähes valkoisena. Ei taida auttaa aurinkokapselitkaan ;)

Hippalot pidettiin ja oli helvetin hauska viikonloppu. Kiitos kaikille ja ensi vuonna taas taatusti uudelleen. Suureksi harmiksi Äiti jäi tänä vuonna pois, mutta ensi vuonna sitten. Syötiin ja juotiin hyvin :) Pelailtiin ulkopelejä, nautimme yöllisestä ukkosshowsta ja kävimme uimassa läheisellä järvellä....kun ei sitä omaa allasta enää ole :(  Kuten tilattuna oli.. juuri siihen viikonloppuun osui lämpimimmät säät tänä kesänä. Sai taas tosiaan nauraa vatsalihakset kipeiksi, eli kivaa oli!!

Tätä hiljaisuutta ja luonnon monimuotoisuutta en kuitenkaan vaihtaisi mihinkään.

Toivon sydämeni pohjasta, että tämä onni ei katoa. Edelleenkin pieni katkeruuden siemen puristaa sydäntä edellistä kotia ajatellessa.( Uusilla asukkailla on siellä samoja ja uusia ongelmia. Rakastan tätä ettei tarvitse nähdä ihmisiä eikä kuunnella heidän ääniään. On vain luonto. Vaikka ötököitä oli ärsyttävän paljon, ei sekään loppujen lopuksi haittaa.