Käpytikka

Kuten jo aikaisemmin mainitsin tästä loukkaantuneesta käpytikasta...että toivotaan parasta. Se oli aivan tokkurassa ensimmäiset kolme tuntia. Kerran kiipesi pihlajan latvaan ja yritti lähteä lentoon, kevyt mahalasku. Onneksi tuo pihlaja ei ole vanha ja korkea, vaan on vielä nuori. Siinä se hiljalleen piristyi ja tarkkaili jo kovasti ympäristöään. Vein sille talipallon oksanhaaraan. Se hiffasi sen yhdessä vaiheessa ja rupesi syömään suurella innolla. Sen jälkeen se taas meni latvaan, tuumasi ja mahalasku. Ajattelin, että nyt riittää. Soitin Heinolan lintutarhaan ja kysyin mitä tehdä. Sanoin etten anna itselleni anteeksi jos en tee jotain enkä taatusti saa unta jos se jää tuonne pihlajaan yöksi kylmettymään. Sovimme, että otan sen kiinni ja vien sen puolitiehen Orimattilaan ja yksi hoitajista hakee sen sieltä. Ihanaa! Se kiinniotto..ensinnäkin pengoin koko talon läpi, että saan pahvilaatikon. Sitten tein sille pienen ruokakulmauksen sinne. Eikun ulos pahvilaatikon kanssa ja tikkaa kiinni ottamaan. 5 minuuttia siinä meni puuta kiertäessä ja nurmella kävellessä perässä. Hanskoilla hyvä ote linnusta ja tikalla hyvä ote hanskoista. On muuten ärhäkkä veijari! Meni kotvanen, että sain sen kynsillä ja nokalla kiinni olevan linnun irti hanskoistani. Nyt se odottaa autotallissa pahvilaatikossa, että vien sen illansuussa hoitopaikkaan. Aion kysyä, että jos tuo tikkanen paranee, niin voisinko mahdollisesti vapauttaa sen sitten omalle pihalle.
Aika näyttää, toivottavasti se paranee! Piha on aika hiljainen ilman tuota möykkääjää :(
On parempi mieli, kun on ainakin yrittänyt tehdä parhaansa.

Lintuhoitaja sanoi, että siivet eivät ainakaan ole poikki eikä mikään muukaan näytä menneen.
On kuulemma erittäin terhakka ja äreä :) Se jää sinne hoitolaan kunnes lentokyky on palautunut ellei tietenkään mitään sisäisiä vammoja ole. Siinä voi mennä viikko tai jopa kuukausia, jokainen on tapauksensa. Näin terhakat tapaukset ovat viikossa ok. Sieltä soitetaan, kun tikkasen voi hakea kotikulmille taas meluamaan. Naaras tikka äänteli ja kieppui pitkin kuusenlatvoja koko illan. Siippa on hävinnyt. Siltä se ainakin vaikutti, että äijää kaivataan. Kunpa sille voisi selittää kaiken :)

Onneksi löytyy tuollaisia luontoa ja eläimiä rakastavia ihmisiä/paikkoja. Sydän paikallaan!
Suuresti kiitollinen ja vahvasti suosittelen Heinolan Lintutarhaa.
Kunpa ihmiset ajattelisimme enemmän eläimiämme sekä ymmärtäisimme luontoa ja monimuotoisuutta. Pysähtyisimme ja avaisimme aistimme. Muistaisimme myös auttaa!

Odottamisiin!

Keväisiä kuvia

Kevät

Aika on hurahtanut siivillä. Odottamani muuttolinnut ovat osin jo tulleet. Punarinnat iloisesti pyrähtelevät pihalla ja laulurastaat (lintumaailman Pavarotit) esittävät toinen toistaan huikeimpia esityksiä iltaisin. Peipot laulavat suloisesti kesävirttään. Pellolta kuuluvat kuovin ja töyhtöhyypän omalaatuiset soundit. Itikat ovat valitettavasti myös heränneet koomastaan! Täytynee laittaa jo vappuna tuo mosquito magnet hyrisemään. Myyrät ovat tehneet suurimmasta osaa pihaa New Yorkin katuverkoston korkeine rakennuksineen. Pitää varmaan hommata Suomenpystykorva niinkuin isäni sanoi. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa..ehkä nauraa :)
Tammikkuussa lintujen ruokintapaikalla ruokaillut supikoira toi puolisonsa näytille pääsiäisen jälkeen. Ne kävivät muutama yönä ja nyt ovat ilmeisesti keskittyneet pesän tekoon ja jälkikasvuun. Saas nähdä onko meillä syksyllä oikein pesue pihalla. Kyllä ne ovatkin kauniita =) Nämä yksilöt ovat onneksi terveitä!
Maaliskuun kylmyys vei ikävä kyllä muutamia pikkulintuja. Löysin jopa punatulkunkin kuolleena. Se oli kova paikka. Punatulkku, tuo Joulun pyhät mieleen tuova upea värikäs kaunis lintu. Tällä hetkellä käpytikka ottaa lukua, reppana tuolla pihlajassa. Meinasin aamulla astua sen päälle, kun lähdin hesaria hakemaan. Se oli erittäin pökertyneenä ulko-oven edessä. Se on lentänyt päin seinää ja kunnolla. Olen sitä seurannut aamusta lähtien. Siellä se on vieläkin. Pidetään peukkuja, että lähtee lentämään pois toivuttuaan. Viime vuonna vihervarpusella meni pitkälti yli puoli päivää toipumiseen.
Minkäs luonnolle mahtaa, mutta pahaa se aina tekee.
Leskenlehdet kukkii pihalla ja tienvarsilla. Silmut tulevat esiin ja kukkapenkeistä pilkistelee kasvien alkuja...ihanaa aika tämä kevät. Mitä nyt tuulee joka päivä niin, että tukka lähtee. Haravoidessa täytyy seistä lehtien päällä etteivät karkaa. Eipä tähän voi kun tottua..tällaista on asua Suomessa.Tarkoituksena olisi siistiä piha kunnolla nyt vapun aikana. Siinä on sopivasti pari lomapäivää välissä. Kerkeää hyvin huhkimaan. Muutama linnunpönttö ja marjapensaille tuet siinä myös vähän nikkaroimista.

Nyt ei mennä Kolille toukokuussa. Alunperin meidän piti mennä, mutta säästetään rahaa, kun kolutaan omissa metsissä. Syksyllä sitten Kreikkaan taas kahdeksi viikoksi. Tällä kertaa kohteena olisi Kreeta. Se on varmaan upea saari. Paljon nähtävää ja se lämpö!! Siihen on kuitenkin vielä aikaa.

Koiranpentu elää vielä haaveissa ja aina vain vahvempana.
Alkukuusta tuli vuosi Faron kuolemasta. Se on vieläkin niin tuskan alla. Ikävä on suuri, vaikka tiedän että näin on hyvä. Siellä se kirmaa iloisena ilman kipuja. Siitä tulee hyvä mieli, vaikka silmät kostuvatkin.

Remonttiakin on tehty. Kirjasto on valmis ja se on mahtava. Sain sinne kaikki kirjat, lehdet, cd ja lp levyt, kasetit jne... Siellä voi kuunnella musiikkia tai uppoutua kirjojen salaisiin maailmoihin.
Alakerran pikku vessa on valmis ja siitä tuli nätti. Työhuone on jo aloitettu ja sitä jatketaan tässä vappuna. Olen maalannut kattoja valkoiseksi. Hiljaa hyvää tulee, sanotaan.

Olen ottanut harmittavan vähän kuvia.
Laitan jotain tänne, kunhan saan niitä kamerasta pois ja tsekattua ne.
Tässä tällä kertaa. Yritän ottaa itseäni niskasta kiinni niin kuvaamisen kuin kirjoittamisen suhteenkin.