Kuten jo aikaisemmin mainitsin tästä loukkaantuneesta käpytikasta...että toivotaan parasta. Se oli aivan tokkurassa ensimmäiset kolme tuntia. Kerran kiipesi pihlajan latvaan ja yritti lähteä lentoon, kevyt mahalasku. Onneksi tuo pihlaja ei ole vanha ja korkea, vaan on vielä nuori. Siinä se hiljalleen piristyi ja tarkkaili jo kovasti ympäristöään. Vein sille talipallon oksanhaaraan. Se hiffasi sen yhdessä vaiheessa ja rupesi syömään suurella innolla. Sen jälkeen se taas meni latvaan, tuumasi ja mahalasku. Ajattelin, että nyt riittää. Soitin Heinolan lintutarhaan ja kysyin mitä tehdä. Sanoin etten anna itselleni anteeksi jos en tee jotain enkä taatusti saa unta jos se jää tuonne pihlajaan yöksi kylmettymään. Sovimme, että otan sen kiinni ja vien sen puolitiehen Orimattilaan ja yksi hoitajista hakee sen sieltä. Ihanaa! Se kiinniotto..ensinnäkin pengoin koko talon läpi, että saan pahvilaatikon. Sitten tein sille pienen ruokakulmauksen sinne. Eikun ulos pahvilaatikon kanssa ja tikkaa kiinni ottamaan. 5 minuuttia siinä meni puuta kiertäessä ja nurmella kävellessä perässä. Hanskoilla hyvä ote linnusta ja tikalla hyvä ote hanskoista. On muuten ärhäkkä veijari! Meni kotvanen, että sain sen kynsillä ja nokalla kiinni olevan linnun irti hanskoistani. Nyt se odottaa autotallissa pahvilaatikossa, että vien sen illansuussa hoitopaikkaan. Aion kysyä, että jos tuo tikkanen paranee, niin voisinko mahdollisesti vapauttaa sen sitten omalle pihalle.
Aika näyttää, toivottavasti se paranee! Piha on aika hiljainen ilman tuota möykkääjää :(
On parempi mieli, kun on ainakin yrittänyt tehdä parhaansa.
Lintuhoitaja sanoi, että siivet eivät ainakaan ole poikki eikä mikään muukaan näytä menneen.
On kuulemma erittäin terhakka ja äreä :) Se jää sinne hoitolaan kunnes lentokyky on palautunut ellei tietenkään mitään sisäisiä vammoja ole. Siinä voi mennä viikko tai jopa kuukausia, jokainen on tapauksensa. Näin terhakat tapaukset ovat viikossa ok. Sieltä soitetaan, kun tikkasen voi hakea kotikulmille taas meluamaan. Naaras tikka äänteli ja kieppui pitkin kuusenlatvoja koko illan. Siippa on hävinnyt. Siltä se ainakin vaikutti, että äijää kaivataan. Kunpa sille voisi selittää kaiken :)
Onneksi löytyy tuollaisia luontoa ja eläimiä rakastavia ihmisiä/paikkoja. Sydän paikallaan!
Suuresti kiitollinen ja vahvasti suosittelen Heinolan Lintutarhaa.
Kunpa ihmiset ajattelisimme enemmän eläimiämme sekä ymmärtäisimme luontoa ja monimuotoisuutta. Pysähtyisimme ja avaisimme aistimme. Muistaisimme myös auttaa!
Odottamisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti