Eläimellistä asiaa

Jaksan ihmetellä tuota kissaneitiä, Bellaa. Miten voi noin pieni kissulainen olla noin ahne!? Jos laitan ruokaa, niin Bella kerjää jaloissa kovasti naukuen. Äsken söin ja Bella huitoo etutassuillaan puolella tai toisella makupaloja. Koira on jo oppinut olemaan kerjäämättä pöydästä ja onkin mielellään silloin ahdistuneena punkassaan..syökää saatana! Jääkaapin ovea ei voi avata ilman Bellan tuloa. Saati sitten pakkasen oven avausta..silloin Bella tulee vaikka takan päältä. Voi hitsin hitsi siellä on varmaankin katkarapuja.Eilen olin sohvalla ja nautin muroja elokuvia katsellessa. Aikuisen ihmisen ihania tekoja ilman syyllisyyttä..syödä sohvalla. No mitä tekee kisulainen, on lähes tulkoon murokulhossa. Eikä meinaa antaa periksi. Mokomakin ahdistelija, eikä meinaa millään uskoa. Toinen on taas ei voi vähempää kiinnostaa onko siellä lohta,kanaa,kalaa tai jotain muuta skeidaa...bakkanaalien ruokaa. Minä syön vain raksuja. Yö ja päivä. Sama tuo takan päällä oleminen. Bella on lämmön suhteen oikea kissojen kissa. Sisällä jos on alle 22 astetta sillä on kylmä. Naama menee vituralleen ja todellakin katsoo pahasti...takka päälle idiootti. Nytkin se makaa siellä ylhäällä. Mikäs siellä, kun takka lämmitettiin eilen. Itse sähkölämmitystä ei ole vieläkään laitettu päälle. Mikä ihana syksy.

Faro vain kasvaa ja kasvaa. Tuntuu, että ihan silmissä. Säkä on nyt 74cm. Painoa, en tiedä, mutta ihan lihaksikkaaltahan tuo näyttää. Ilmavaivoja meinaa olla vieläkin. Royal can, pro plan ja jahti&vahti on jo todettu pierettäviksi.Ruokakauppojen raksut tai purkkiruoka ei tule kuuloonkaan. Huh sentään!! Nyt on kokeilla Golden Eagle large breed puppy. Tuhnuttelee edelleen, vaikka haju on keveämpi. Täytyy vissiin kokeilla sitä Cibau kala&riisi penturuokaa.Nyt jätti aamulla jo syömättä osan. Täytyy kysellä eläinlääkäriltämme neuvoja, kun Bellalla on rokotukset ensi viikolla. Olisi niin kiva syöttää sille kuten aikaisemmillekin koiruuksillemme kennelrehun tuotteita. Tehdä siis kaikki itse kasvismössöistä lihaan,kalaan ja kanaan. Terveellistä, ei ylimääräisiä aineita. Täytynee keskustella tosiaan lekurin kaa, oisko siinä parempi vaihtoehto. Olen edellisillä tehnyt silleen, että ensimmäisen vuoden olen syöttänyt raksuja, koska niistä saa kaikki. Sitten hiljalleen lisännyt raaka-aineita sekaan. Jatkanut kuitenkin raksujen antamista, mutta vähemmin.
Mikä positiivista ettei naapureiden rakkien jatkuva ruksutus ole tarttunut Farolle. Eikä tuo muutenkaan kommentoi jos joku menee tiellä. Auta armias jos tulee pihalle. Ihana koira, niin sydämellinen ja rakastettava. Intoa riittää ja palloleikit ovat must juttu. Lämmittää sydäntä miten Lee Faron nukkuessa käy nuuhkimassa ja jää viereen makaamaan. Tassuilla nätisti ohimennen "paijaa" koiraa. Leelle oli kova pala Lucan poismeno. Katsovat ikkunasta yhdessä ulos, ellei Lee halua olla rauhassa. Lee katsoo Faroa pahalla silmällä ja Faro ymmärtää yskän. Bella leikkii ja uhittelee, puskee kuonoon ja vetää höppänää "nenästä". Kauhea ajatella miten sitten joskus kun luopumisen aika tulee jostakin meidän öttiäisistä. Miten kissat esimerkiksi ottavat Faron poismenon, vaikka 10 vuoden jälkeen. Ihmiselle mikään ei ole koskaan helppoa. Kaipaan kaikkia menneitä sieluja niin paljon.

Asiaan kuulumaton asia...
Eilen sitten naapuri päätti polttaa kaikki roskansa sellaisella roihulla, että huh huh. Päivällä aloitti ja illalla vielä kyti sekä haisi niin saatanasti. Niin törkeä muovin ja sekajätteiden haju...yök!! Ei tuuletella ei, eikä nautita raikkaasta lenkkeilystä,ei. Mikä parasta, tämä naapuri myös lähti töihin ja jätti roihun yksinään. Kyllä..monta tuntia metrin lieskat siellä roihusivat ilman seuraajaa. Eikä tämä ollut häneltä ensimmäinen kerta. Viimeksi hän lähti ryyppäämään lisättyään ensin bensaa liekkeihin. Mikä mesta! Onneksi pääsee pois! Meidän päät eivät kestä. Eikä siinäkään mitään..olimme viimeisellä lenkillä 22.00 aikoihin. Kaksi taloa oikealle sielläkin roihusi liekit hajuineen. Tervetuloa 2000 luvulle. Roska-autot, kierrätys ja eko eivät sano näille landepaukuille mitään. Toinen rajanaapuri kenellä on se nonstop räksyttävä rakki, hän polttaa kukkakauppansa pahvit ja muoviset astiat/aluset jne...Kääk!

Kahvikupponen odottaa ja täytyy antaa mielen taas rauhoittua.
Kirjoittamisiin!

Mielenkiintoni heräsi..

Netissä ihmeteltyäni törmäsin blogiin, vapaaehtoisesti lapsettomat. Olipa mielenkiintoista luettavaa ja olen todella iloinen, että samankaltaisia ihmisiä löytyy enemmänkin. Itse olen jo kuulemma ihan pikkuisenä tyttösenä jo todennut etten halua lapsia. Nukkeja kohtelin kaltoin, mutta rakastin suuresti eläinaiheisia lelujani. Kaikki ovat muuten tallella. En ole raaskinut antaa niitä veljieni lapsille kuolattaviksi tai rikottaviksi. Höppänä..ehkä. Teininä hoidin usein lapsia ja tunteeni vain vahvistuivat. Mietin silloin, että jos omia ajatuksia ei kuule niin ei onnistu. Nuorena aikuisena tuli sitten ehkäisyt ja niiden kanssa tappelu. Sain e-pillereistä monen vuoden migreenin. Odotin ja toivoin hartaasti, että täytän 30 vuotta. Silloinkin meinasi sterilisaation saanti olla puun takana. Ensimmäinen lekuri kehtasi todeta, etten täytä kriteeterejä. Juuri valmistunut nuori nainen, joten omat ajatukset olivat ensimmäisellä sijalla.

Nyt 5 vuotta sterilisaation jälkeen, olen niin iloinen. Saan nauttia vapaasti seksistä eikä migreeniä enää ole. Hyi niitä oksenteluja ja peiton alla makaamisia. Kokeile tätä pilleriä, kokeile tätä kierukkaa jne...Vuosia meni ihan harakoille. Sama kumppani minulla on ollut jo kohta 18 vuotta. Olen niin onnellinen siitäkin, että löysin itselleni sielunkumppanin, joka jakaa kaiken kanssani .. kahden. Vuosien varrella olen saanut osakseni paljon erilaisia kommentteja. Yhteiskunnassamme kuuluu tehdä lapsia. Ei ole lapsia, no onhan teillä aikaa. Ollaanpas sitä itsekkäitä. Kyllä sinun kelpaa, kun ei ole lapsia. Miksei ole lapsia..miksi..miksi!!? Parhaimpia on ollut, että mitäs jos miehesi haluaa lapsia. Hmm.. luuletteko oikeasti ettemme olisi päätöksistä vuosien varrella puhuneet. Tai sitten jos jostain kumman syystä hän olisi halunnutkin, niin en minä niitä lapsia tee sen takia, että saan pitää miehen itselläni. Mitäs jos tulisitkin yllättäen raskaaksi, kai te pitäisitte sen? No huh huh! Olen tehnyt elämäni aikana 2 aborttia. Toisen teininä kondomin mentyä rikki ja toisen 30 vuotiaana samasta syystä. Tokalla kerralla kätilö oli niin vitsikäs sanoessaan, että abortti ei ole mikään ehkäisy..älä helvetissä. Ottaen huomioon vuosien taistelut ehkäisyjen kanssa sekä lähes vuoden tappelun sterilisaation kanssa...meinasin revetä liitoksistani. Äitini on ollut ihana. Hän on ymmärtänyt ja hän onkin sanonut ettei tänä päivänä olisi itsekään tehnyt lapsia. Hän kuitenkin rakastaa meitä kolmea lastaan yli kaiken eikä kadu. Ajat muuttuvat ja mielipiteet saattavat muuttua.

Luin tuolta vapaaehtoisesti lapsettomat blogista, että farmarilla ajaminen ja isoon omakotitaloon maalle muuttaminen ovat herättäneet muissa mahdollisia ajatuksia lapsista. Kyllä.. mekin olemme niihin törmänneet. Meillä on ollut milloin farkku, paku tai maasturi. Reissaamme paljon ja tämä mini zoo tarvitsee tilaa. Mitä asumiseen tulee niin naapurin kauhukakaroita nytkin ajatellen...on ihan helvetin mukavaa, että on tilaa eikä ole naapureita. Kyllä me lapsettomatkin saamme käyttää neliöitä hyödyksi ja iloksi siinä missä lapsellisetkin. Mikä onni oikeasti on muuttaa sinne metsän keskelle.

Ei tässä mitään lasten vihaajia olla, mutta se ei vain ole minun tai meidän juttu. Olipa kiva avartua tietäen , että meitä samanlaisia ihmisiä löytyy.
Meidän kaveripiirissämme kaikilla on lapsia tai kovasti niitä haluavat. Se on ikävää, koska kaipaamme kaltaisiamme. Vaikka sitä on osan ystävistä tuntenut ala-asteelta asti niin sitä on itse erilainen, omituinen, aina vähän sivussa enkä voi ymmärtää jne... Kyllä se vain jakaa vanhat tututkin toiselle puolelle niin sanotusti.
Nyt nukkumaan , mutta kirjoittamisiin.

Uuteen kotiin

Nyt se muuttaminen on sitten varmistunut. Loppukaupat uudesta kodista tehdään 15.11 ja vanhat asukit lähtevät pois kuun vaihteessa. Pikku remppa,yleissiivous,tavarat sisään ja Jouluksi pyörimään uuteen kotiin. Voi nakki miten sitä on odotettukin. Muutama uusi huonekalu pitäisi hankkia, matoista ja verhoista/rullaverhoista puhumattakaan. Siis niin ihanaa päästä uuteen kotiin, että halkeaa pelkästä ajatuksesta. Vihdoinkin oma rauha ilman naapureita..jesh!! Tätä kotia tulee ikävä, haikean ja katkeran suloinen ikävä. Talo on niin ihana ja kodikas, tontti on upea...mutta ympäristö on perseestä. Nyt loppuu pihalta oikominen,lumien aurailu toisen puolelle, roskien heittäminen toisen puolelle, tavaroiden häviäminen, lasten tekemä ilkivalta ja häiriö, helvetinmoinen mökä, ryyppybileet ja juopporalli, saksanpaimenkoiran jokapäiväinen haukkuminen aamu kuudesta yömyöhään, raja naapurin koiran nonstop räkyttäminen päivästä toiseen, päivittäinen radion kuuntelu niin kovaa, että kuulee kaikki biisien sanat/puheet, aamuisin kolistelu ja kaikkien mahdollisten pärinöitten aiheuttaminen jo ennen aamu kahdeksaa viikonloppuisinkin sekä jatkuva roskien/muovien polttamisesta johtuva savu hajuineen. Ihan paska mesta. Meille viimeinen naula arkkuun oli pääsiäinen. Naapurin poika kuunteli niin kovaa kuin auton viritetyistä stereoista ääntä lähti musiikkia alun neljättä päivää putkeen. Sen päälle mölyäminen ja yöllinen kaahailu Vatasen tyyliin alkoholia nauttineena. Voisi kuvitella, että liioitellaan tai ollaan pikkumaisia, mutta tervetuloa kokemaan. Totista totta kaikki!!! Kunpa olisikin liioittelua! Harmittaa, että kuvitteli tämän oleva se lopullinen oma koti, se ihana pesä. Saisi olla rauhassa ja nauttia maalaisuudesta. Harmittaa, että sitä rakastui tähän taloon ja pihaan. Voi miten ikävä tulee tuota unelmien täyttymystä..uima-allasta..nyyh! Kiitti vaan kusipäät. Toivottavasti löydätte edestänne. Näistä nyt kasvavista kurittomista 8-12 vuotiaista kauhukakaroista tulee vielä iso ongelma tälle tuppukylälle. Isolla joukolla pompitaan toisten pihoilla, viedään tavaroita, soitetaan ovikelloja, häiritään ikkunoiden takana, heitetään kiviä katoille ja seiniin, mölytään, kiusataan toisten eläimiä( onneksi ei Faroa) jne.. siinä vähän pähkinänkuoressa. Vanhemmat vain dokaavat ja nauttivat olemisesta monennessa sukupolvessa. Kaikki ovat sukua toisilleen, yäk! Onneksi pääsee pois. Sääliksi käy uusia asukkaita! Toivottavasti he saavat jotain enemmän aikaiseksi. Itse sanoin lapsista vanhemmille suoraan. Siippa sanoi pihalle auraamisesta toiselle naapurille. Nyt mennään metsän keskellä, eikä tarvitse ihmisiä nähdä. Toivottavasti ei tarvitsekaan vuosiin. Positiivinen asia... ihanan lämmin syksy! Mikä energian säästö!