Netissä ihmeteltyäni törmäsin blogiin, vapaaehtoisesti lapsettomat. Olipa mielenkiintoista luettavaa ja olen todella iloinen, että samankaltaisia ihmisiä löytyy enemmänkin. Itse olen jo kuulemma ihan pikkuisenä tyttösenä jo todennut etten halua lapsia. Nukkeja kohtelin kaltoin, mutta rakastin suuresti eläinaiheisia lelujani. Kaikki ovat muuten tallella. En ole raaskinut antaa niitä veljieni lapsille kuolattaviksi tai rikottaviksi. Höppänä..ehkä. Teininä hoidin usein lapsia ja tunteeni vain vahvistuivat. Mietin silloin, että jos omia ajatuksia ei kuule niin ei onnistu. Nuorena aikuisena tuli sitten ehkäisyt ja niiden kanssa tappelu. Sain e-pillereistä monen vuoden migreenin. Odotin ja toivoin hartaasti, että täytän 30 vuotta. Silloinkin meinasi sterilisaation saanti olla puun takana. Ensimmäinen lekuri kehtasi todeta, etten täytä kriteeterejä. Juuri valmistunut nuori nainen, joten omat ajatukset olivat ensimmäisellä sijalla.
Nyt 5 vuotta sterilisaation jälkeen, olen niin iloinen. Saan nauttia vapaasti seksistä eikä migreeniä enää ole. Hyi niitä oksenteluja ja peiton alla makaamisia. Kokeile tätä pilleriä, kokeile tätä kierukkaa jne...Vuosia meni ihan harakoille. Sama kumppani minulla on ollut jo kohta 18 vuotta. Olen niin onnellinen siitäkin, että löysin itselleni sielunkumppanin, joka jakaa kaiken kanssani .. kahden. Vuosien varrella olen saanut osakseni paljon erilaisia kommentteja. Yhteiskunnassamme kuuluu tehdä lapsia. Ei ole lapsia, no onhan teillä aikaa. Ollaanpas sitä itsekkäitä. Kyllä sinun kelpaa, kun ei ole lapsia. Miksei ole lapsia..miksi..miksi!!? Parhaimpia on ollut, että mitäs jos miehesi haluaa lapsia. Hmm.. luuletteko oikeasti ettemme olisi päätöksistä vuosien varrella puhuneet. Tai sitten jos jostain kumman syystä hän olisi halunnutkin, niin en minä niitä lapsia tee sen takia, että saan pitää miehen itselläni. Mitäs jos tulisitkin yllättäen raskaaksi, kai te pitäisitte sen? No huh huh! Olen tehnyt elämäni aikana 2 aborttia. Toisen teininä kondomin mentyä rikki ja toisen 30 vuotiaana samasta syystä. Tokalla kerralla kätilö oli niin vitsikäs sanoessaan, että abortti ei ole mikään ehkäisy..älä helvetissä. Ottaen huomioon vuosien taistelut ehkäisyjen kanssa sekä lähes vuoden tappelun sterilisaation kanssa...meinasin revetä liitoksistani. Äitini on ollut ihana. Hän on ymmärtänyt ja hän onkin sanonut ettei tänä päivänä olisi itsekään tehnyt lapsia. Hän kuitenkin rakastaa meitä kolmea lastaan yli kaiken eikä kadu. Ajat muuttuvat ja mielipiteet saattavat muuttua.
Luin tuolta vapaaehtoisesti lapsettomat blogista, että farmarilla ajaminen ja isoon omakotitaloon maalle muuttaminen ovat herättäneet muissa mahdollisia ajatuksia lapsista. Kyllä.. mekin olemme niihin törmänneet. Meillä on ollut milloin farkku, paku tai maasturi. Reissaamme paljon ja tämä mini zoo tarvitsee tilaa. Mitä asumiseen tulee niin naapurin kauhukakaroita nytkin ajatellen...on ihan helvetin mukavaa, että on tilaa eikä ole naapureita. Kyllä me lapsettomatkin saamme käyttää neliöitä hyödyksi ja iloksi siinä missä lapsellisetkin. Mikä onni oikeasti on muuttaa sinne metsän keskelle.
Ei tässä mitään lasten vihaajia olla, mutta se ei vain ole minun tai meidän juttu. Olipa kiva avartua tietäen , että meitä samanlaisia ihmisiä löytyy.
Meidän kaveripiirissämme kaikilla on lapsia tai kovasti niitä haluavat. Se on ikävää, koska kaipaamme kaltaisiamme. Vaikka sitä on osan ystävistä tuntenut ala-asteelta asti niin sitä on itse erilainen, omituinen, aina vähän sivussa enkä voi ymmärtää jne... Kyllä se vain jakaa vanhat tututkin toiselle puolelle niin sanotusti.
Nyt nukkumaan , mutta kirjoittamisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti