Farosta

Tuo jäbä on lopettanut tuhnuttelunsa ja uloste on kiinteää. Wau!( Voi katsoa telkkua ilman kaasunaamaria.) Todella hyvä homma, jos tuo vahva antibioottikuuri ja suurennettu Minirin määrä auttaa. Oltiin juuri hiukan treenaamassa ja heittelemässä palloa. Se ei kertaakaan hörppinyt vettä tai syönyt lunta. Mä olin niin posittivisesti yllättynyt ja iloinen. Toivottavasti tästä tulisi pysyvä tilanne. Peukut ja tassut ristissä! Siippa tullessaan eilen kotiin, sanoi Faron näyttävänkin jo Dobermannilta. Näinkö meillä on toivoa, että saamme jatkaa vielä eloa yhdessä. Silmät eivät ole niin suruisat ja korvatkin pysyvät pystyssä. Se oikeasti näytti välillä enemmän hylkeeltä kuin Dobberilta. Se ei ole vitsi. Noh, katsotaan miten käy. Ajan kanssa vaan. Käveleminen hihnassa täytyy saada ruotuun. Se on tuon maanisuutensa takia vetänyt hihnassa. Jännä miten veden himoisuus johtaa niin moneen asiaan. Keskittyminen,kävely,oppiminen jne..kaikki ovat olleet 30 prosentin tasolla. jopa kissatkin saivat osansa tästä. Nyt, kisutkin saavat olla enemmän rauhassa.

Jotain muutakin iloista ja positiivista...sain vihdoinkin hommattua itselleni kameraan paremman zoomin ja vastavalolaitteen. Jihuu! Olen jo sitä testaillutkin. Nyt voin kuvata lintuja niitä häiritsemättä tai tihruamatta, että missä se piste (lintu) siinä kuvassa on. Se oikeasti tuo kaikki lähemmäs.
Nyt odotan Kolin reissua vieläkin kuumeisemmin.

Leen kanssa pitäisi mennä rokotukseen ensi viikolla. Tsekata samalla sen lääkkeiden tarpeellisuus. Onko se enää tarpeellista vai jatketaanko?! Sekä tietysti ostaa niitä raksuja. Samalla myöskin vois tutkituttaa sen kynnen ja anturan välisen pahkuran. Mikä lie? Lee on mielissään, kun taas vieraat koskee ja ihmettelee. Ai niin ja tuo sika kissa, pervo-petteri raiskailee salaa Bellaa. Tai yrittää parhaansa, perverssi!!! Onneksi ovat leikattuja!

Sellaista meillä tällä kertaa.

Faro

Näitä kuvia kun katsoo, ei uskoisi, että meillä on niin paljon terveydellisiä ongelmia. Silmät tietysti.. niistä näkee, että se on jotenkin niin suruisa.

Viikko mennyt lääkkeen kanssa

Ei tehoa Minirin ,ei. Ei minkäänlaista helpotusta. Soitin eläinlääkärille ja kerroin tilanteemme. Hän sanoi, että sitten kokeillaan vahvaa ja pitkää antibioottikuuria. Soitto hänelle viikon päästä ja sitten katsotaan laitetaanko lähete Viikkiin vai jatketaanko kuuria. Olisi kiva saada tieto mikä on ja miten jatketaan. Epätietoisuus on perseestä. Faro ei kuitenkaan pysty vieläkään nauttimaan elämästään niin kuin nuoren koiran pitäisi. Meidän omat askareet pihalla menee päin helvettiä, kun joutuu koiraa vahtimaan ettei se vaan hörpi vettä missään. Eikä tuo kuonopannan jatkuva pitäminen ulkona ole nautinto koiralle. Miksei kaikki voisi olla vaan normaalisti?

Peloista pahin

Farollahan on ollut näitä oireita ja sairasteluita. Veden himo on se kaikkein suurin ja toisena hyvänä kakkosena tulee nuo ilmavaivat. Haju on kuin suoraan ulosteesta. Faron säännöllinen kaksi kertaa päivässä uloste on löysää. Sillä ei ole ripulia, mutta muuten se on löysää. Käytiin tutkimuksissa viime vuonna jo ja mitään sen kummempaa ei löytynyt. Virtsassa oli verta ja munuaisarvot olivat koholla. Rahaa on mennyt eikä syytä löytynyt. Nyt tänään pääsimme vihdoin käymään meidän hyvällä ja vanhalla tutulla eläinlääkärillä. Muutossa oli tämäkin hyvä puoli. Tuon eläintohtorin tieto taito on mahtava,oikeasti. Kävimme tosiaan tänään virtsanäyte mukana hänellä. Hän arveli, koska virtsa tulee lähes suoraan ulos, että kyseessä voisi olla vesitystauti. Tämä on yleensä vanhempien ihmisten ja eläinten kiusana, lapsilla se saattaa selittää virtsankarkailun. Se ei saa ruuasta ja vedestä niitä mitä sen pitäisi saada, mikään ei imeydy. Siitä johtuisi veden himo, mikä on sairaalloista. Se selittäisi suuret pissa määrät. Siitä syntyy stressi, mistä hilseily ja paikoin ärtyneisyys. Sehän on ruvennut näpsimään kissojakin. Eli käytöshäiriöt sekä keskittymisen puute voisivat myöskin selittyä sillä. Faro ei ole aggressiivinen koira. Näkee ihan selkeästi, että kaikki johtuu siitä ettei sillä ole hyvä olla. Kokeilemme viikon ajan Minirin lääkettä. Se annetaan silmätippoina koirille. Yleensä sitä käytettävää lasten virtsankarkailuun tarkoitettuna lääkkenä. Se on parantunut pari prosenttia, mutta vain pari. Siitä lähdetään ja kokeillaan onko tehoa. Olisiko Farolla varmasti vesitystauti Diabetes Insipidus..? Jos on, parannusta ei ole ellei Minirin tehoa. Luin netissä aiheesta ja se ei ole mikään mukava tauti. Katsotaan!

Elämyksiä luonnosta

Näinpähän sitten kanahaukan. Upea lintu. Olin koiran kanssa metsälenkillä, kun viiden metrin päässä olevasta kuusesta lähti iso lintu lentoon. Jäin melkein suu auki ihailemaan sen liikkeelle lähtöä ja poistumista. Niitä oli liikenteessä pari kappaletta. Toisen ääni kuului toiselta puolen metsää. On se iso ja komea. Kamera oli kotona laukussaan niinkuin pitääkin, perkele. Tästedes se on aina matkassa mukana. Joutsenia meni yli äännellen kovasti toissa päivänä. Kevät, hm... ihanaa. Odotan josko tästä menisi muitakin muuttolintuja yli ja toivoa saa, että pysähtyvät tuohon metsän takana olevalle pellolle =)
Musta rastaan rouvakin on ilmaantunut pihapiiriin. Nyt se koiras vasta laulaakin. Sieltä tulee iltaisin kaikki mitä se on elämänsä aikana oppinut, mahtavaa. Täällä nauttii luonnosta ihan toisella tavalla kuin edellisessä paikassa. Täällä on oikeasti hiljaista ja voi kuunnella mitä luonto kulloinkin kertoo. Metsässä on muutaman kerran rapissut iltalenkin aikana. Ajatukset pois ja jatkaa kävelyä kuin mitään ei kuuluisikaan. Faro kävelee välillä karvat pystyssä. Siitä tulee itselle niin turvallinen olo.
Ei sovi muro uikkareille tämä paikka :) Itikoita lentelee jo ulkona ikkunan takana. Saamarin inisijät! Noh, flowtron hyttysansa on kevään ostoslistalla...loppuu se naureskelu! Linnut ovat jo niin puuhakkaita. Pönttojen varaus tuntuu olevan käynnissä. Pihan aurinkoisemmalla paikalla olevan pöntön on näemmä valloittanut sinitiainen. Kylläpä se vahtii sitä jo innokkaasti. Kiva on seurata tätä ulkoista elämänmenoa.

Minä tunnustan omassa blogissani

Kiva idea tuo tunnustusten tekeminen ja olenkin miettinyt omiani.
Idean poikanen syntyi tuolta vapaaehtoisesti lapsettomat blogista. Kirjoitan ne tänne omaan blogiini. Ties vaikka joku lukisi niitä täältä :)
Saa kirjoittaa myös niitä tunnustuksia tännekin, jos niin haluaa.

1) Lapsena ja teininä ollessani äitini kävi 3 kertaa vuodessa Rodoksella. Hänellä on siellä paljon ystäviä, hyviä muistoja ja häntä pidetäänkin Kreikkalaisena. Minua pidetään Kreikkalaisen kanssa tehtynä. Olen kyllä ihan Made in Finland. Jouduin kuuntelemaan Kreikkalaista musiikkia "väkisin". Olin myös itse lomailemassa siellä muutaman kerran ja olin tukehtua niihin sydämellisiin ihmisiin. Sitä halailua ja paapomista. Nyt käymme mieheni kanssa itse Kreikan eri saarilla lomailemassa. Elokuussa menemme Korfulle. Ihania ihmisiä ja kauniita maisemia. Nii-in ja nyt minäkin kuuntelen sitä Kreikkalaista musiikkia varsinkin Mixalis Xatzigiannista! Että sillä lailla.

2) Inhoan ihmisiä, kaikkein eniten valko-ihoista ihmistä. Vihaan tätä epäoikeuden ja tuhon määrää. Vihaan ihmistä, joka tuhoaa viidakoita ja tappaa eläimiä. Miksi pitää kauniit metsät tuhota? Eikö ymmärretä viidakoiden tärkeyttä? Kuka on päättänyt, että valaita lahdataan ihmisten älyttömyyksiin ( hyvä sea shepherd ) tai norsut tapetaan syöksyhampaidensa takia? Kuka perkele haluaa gorillan kourasta tehdyn tuhkakupin? Vihaan ihmisiä, jotka tekevät toisille pahaa. En ymmärrä miten joku voi kiduttaa, tappaa, raiskata suu messingillä. Mikä on oikeuttanut meidät, maitonaamat, päättämään intiaanien ja aboriginaalien kohtalosta. Miksi olemme orjuuttaneet Afrikkalaisia? Mikä helvetti on tehnyt meistä ykkösiä? Mikä saa ihmisen hyppimään toisen päällä ja potkimaan päähän? En ymmärrä, en todellakaan. Natsien varjolla monesta tuli haaveidensa toteuttaja. Kääk!

3) Tahtoisin kerran elämässäni seistä pilvien yläpuolella Etelä- Amerikassa. Valokuvata upeita ja ainutkertaisia maisemia Yellowstonen kansallispuistossa. Olla lumen saartamana mökissä revontulien alla Alaskassa. Kävellä valkoisella hiekalla ja pulahtaa uimaan ihan järjettömän kirkkaaseen veteen. Patikoida Uuden-Seelannin Fjordlandissa. Nähdä luonnossa ahman. Ihmetellä Islannin luontoa.

4) Vaikka pidänkin matkustelusta. Olen sitä mieltä, että ihminen on luotu pysymään maan kamaralla. Nimimerkillä lentopelkoinen ja merellä vihreä :)

5) Rakastan vanhoja Amerikan rautoja. Caddy coupe deville 1953, Plymouth Fury 1958, Chevy 1957 ja Dodge charger 1972 saavat sydämenikin hyrisemään. En niitä ostaisi tänä päivänä, vaikka olisin Trump. Vihreä ajatusmaailma estäisi moiset.

6) Tupakoin edelleen unissani. Aamuisin joskus on tullut ajateltua, että herran pieksut olenko minä röökannut? Nautin myöskin siitä hajusta vieläkin vuosia sitten lopettaneena. Monesti hyvän ruuan tai jesh.. seksin jälkeen voisi sauhutella. Mutta ei, ei enää ikinä!

7) Rakastan tatuointeja. Pidän tatuoiduista miehistä. Liika on liikaa kuitenkin tuollakin saralla. Minua innostaa tatuoidut käsivarret. Niissä vain on sitä jotain.

8) Olen hulluna vanhoihin huonekaluihin ja esineisiin. Minua kiehtoo niiden tarinat ja tuoksut.


Kyllä noita tulisi taatusti enmmänkin, mutta siinä muutama.
Kirjoittamisiin!

Elukat pihalla ja vähän sisälläkin

Faron kanssahan sitä ollaan päivittäin ulkona. Lenkkeillään, leikitään ja joskus vain möllötellään. Enimmäkseen hävitetään kyllä energiaa. Emäntä on niin riehakas, että energiaa pitää purkaa =) heh heh!
Kissat ovat ulkoilleet heti, kun ollaan plussan puolella. Lee kulkee mielellään Faron kanssa tekemääni polkua pitkin. Onhan se eräkuksa, shamaani ja selviytyjä Bear Gryllsin sukulainen.. jep..jep! Lee tosiaan kulkee tottuneesti ulkona, missä vain ja milloin vain.
Bella puolestaan ensin leikittyään krokotiilia tyytyy tutkimaan vasta pihaa. Meinasin kuolla nauruun, kun laskin Bellan ensimmäisen kerran sitten viime kevään hangelle. Se jähmettyi ja rupesi kävelemään kuin krokotiili ja yritti ravistella kaikkia tassuja yht`aikaa. Toisella kerralla jo tutki ympäristöään, käveli kissamaisesti ja bongasi lintujakin. Hmm.. täällä on nuo maukkaan oloiset hornetit livenä!
Ensi viikolle lupasivat ihan reilusti plussaa. Mahtavaa! Sehän tietää ensimmäistä kunnon evästelyä ulkona. Kivaa laittaa ruokaa alusta loppuun ulkona .. saati sitten syödä ja juoda vaikka lasillinen viiniä. Ollaanhan me grillailtu silloin tällöin, mutta oikein kokata. Pääsisi nuo kissutkin taas kunnolla ulkoilemaan. Niille on tarkoitus myöskin tehdä keväällä kunnon ulkohäkki (catio). Saavat siellä ihmetellä rauhassa metsän eloa.
Musta rastas on ilmaantunut pihapiiriin. Voi miten se laulaa!
Osin valkopukuinen hyvin kaunis orava on tullut myös ruokailemaan lintujen ruokintapaikalle. Olen nähnyt vain usein jälkiä, mutten tupsukorvaa itseään..paitsi nyt. Se on oikea perinteinen pitkät tupsut, paksún hännän ja terveen kehon omaava orava. Sitä on tullut niin paljon nähtyä niitä huonohäntäisiä ja laihoja oravia. Kiva seurata sen puuhailuja. Leekin seuraa sitä hyvin mielellään. Kissat viihtyvät aina vain enemmän ja enemmän verannalla.
Tervetuloa kevät!
P.S Kunhan se takatalvi runsaine lumineen vielä ennen sitä!