Tuo jäbä on lopettanut tuhnuttelunsa ja uloste on kiinteää. Wau!( Voi katsoa telkkua ilman kaasunaamaria.) Todella hyvä homma, jos tuo vahva antibioottikuuri ja suurennettu Minirin määrä auttaa. Oltiin juuri hiukan treenaamassa ja heittelemässä palloa. Se ei kertaakaan hörppinyt vettä tai syönyt lunta. Mä olin niin posittivisesti yllättynyt ja iloinen. Toivottavasti tästä tulisi pysyvä tilanne. Peukut ja tassut ristissä! Siippa tullessaan eilen kotiin, sanoi Faron näyttävänkin jo Dobermannilta. Näinkö meillä on toivoa, että saamme jatkaa vielä eloa yhdessä. Silmät eivät ole niin suruisat ja korvatkin pysyvät pystyssä. Se oikeasti näytti välillä enemmän hylkeeltä kuin Dobberilta. Se ei ole vitsi. Noh, katsotaan miten käy. Ajan kanssa vaan. Käveleminen hihnassa täytyy saada ruotuun. Se on tuon maanisuutensa takia vetänyt hihnassa. Jännä miten veden himoisuus johtaa niin moneen asiaan. Keskittyminen,kävely,oppiminen jne..kaikki ovat olleet 30 prosentin tasolla. jopa kissatkin saivat osansa tästä. Nyt, kisutkin saavat olla enemmän rauhassa.
Jotain muutakin iloista ja positiivista...sain vihdoinkin hommattua itselleni kameraan paremman zoomin ja vastavalolaitteen. Jihuu! Olen jo sitä testaillutkin. Nyt voin kuvata lintuja niitä häiritsemättä tai tihruamatta, että missä se piste (lintu) siinä kuvassa on. Se oikeasti tuo kaikki lähemmäs.
Nyt odotan Kolin reissua vieläkin kuumeisemmin.
Leen kanssa pitäisi mennä rokotukseen ensi viikolla. Tsekata samalla sen lääkkeiden tarpeellisuus. Onko se enää tarpeellista vai jatketaanko?! Sekä tietysti ostaa niitä raksuja. Samalla myöskin vois tutkituttaa sen kynnen ja anturan välisen pahkuran. Mikä lie? Lee on mielissään, kun taas vieraat koskee ja ihmettelee. Ai niin ja tuo sika kissa, pervo-petteri raiskailee salaa Bellaa. Tai yrittää parhaansa, perverssi!!! Onneksi ovat leikattuja!
Sellaista meillä tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti