Faron kunto romahti kahdessa päivässä aivan täysin. Ensin torstai ja perjantai näyttivät niin lupaavilta, että ihan suututtaa. Olin jo niin innokas, että tästäkö se paraneminen lähtisikin..Sen virtsaaminen oli edelleen kylläkin lähes väritöntä ja uloste ihan löysää. Muuten kunto ja mieli käväisivät jo niin normaalin terveen Dobberin tasolla. Eilen päivällä se oli silmät ihan lurpallaan ja katse lasittunut, koira tärisi kauttaaltaan ja oli hyvin omituisen alakuloinen. Soitin lääkärille ja hän sanoi, että munuaiset ovat pettäneet (tämä todettiin myös paikan päällä ). Siippa vei Faron viimeiselle automatkalle. Faro nukkui pois eilen 17.00. Haaveet ja unelmat ovat kaatuneet. Taas ilman koiraa..mä en jaksa. Mun kaunis, rakastettava,suloinen höppänä on poissa. Nuori koiruus, joka oli innolla kaikessa mukana ja rakasti täysillä suurella sydämellään. Lääkärikin sanoi, että sillä on todella vahva sydän. Harmi, niin harmi, että se oli sairas. Mieli on musta ja sydän on murtunut. Keho kiljuu tuskasta. Tiedän, että Faron on hyvä olla nyt ilman kipuja. Se voi kirmata ikivihreillä niityillä ikuisesti iloisena ja olla suojelusenkelinäni. Ikävöin sinua suunnattomasti ja rakastan sinua suuresti..ikuisesti!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti