Yksi vaihe elämässä on jäämässä taakse ja uusi avautumassa. Tuntuu haikealta ajatusta, että kohta pakataan tavaroita. Jokainen esine on tarkkaan harkittu paikkaansa ja ovat niihin hyvin sopineet. Äsken tyhjensin ulkosaunan ja otin pois kaikki verhot ja pesin ne. Huomenna siippa hakee muuttolatikot ja sitten alkoikin suurpakkaaminen. Avaimet uuteen kotiin saadaan näillä näkymin maanantaina ja sähköt siirtyy meille itsenäisyyspäivänä. Painavimmat huonekalut siippa kantaa veljeni kanssa viikon päästä. Perhosiakin pyörii jo vatsassa. Tavallaan harmittaa lähteä ja tavallaan halkeaa riemusta. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen yhteinen oma koti. Eniten veetuttaa tämä energiatehokkuus tässä talossa. Uudessa on tekemistä, että se on samanlainen..tai sitten ei ole. Toivoa saa! Meillä ei vieläkään ole sähkölämmitystä päällä! Tuon uuden kaakeliuunin tehokkuus on mieletön. Vanha leiviuuni saa huutia uudessa kodissa ja sinnekin tulee varmaankin kaakeliuuni.Kunhan uuniseppien edustaja käy tsekkaamassa paikan päällä. Onneksi suurin osa tavaroista tulee uuteen osoitteeseen. Ollaan hankittu hiukan uusia mööpeleitä. Uusi koti, uusi fiilis. Katselen samalla tässä ikkunasta, kun ne tuhoavat kaivinkonein yhden palan jonkun historiaa. Tuolla pidemmällä joen toisella puolella on hieno vanha omakotitalo..yksin..hylättynä.. ja nyt se kaadetaan ja tuhotaan. Se on sääli, että meillä on Suomessa yleinen ongelma tämä autioituminen. sitä reissuilla näkee ihan uskomattomia taloja ja tiloja. Mieleeni tuli yksi unelma Kemijärveltä. Vanha, iso, hirsinen, perinteinen maalaistalo joen rannalla ja tunturimaisema taustalla. Se oli vielä ihan hyvässä kunnossa. Joku on joskus rakentanut unelmiensa talon hirveällä työllä ja raivannut miestyövoimalla pellot! Ajat muuttuvat ja kaikki keskitetään isoimpiin keskuksiin,..surullista. Tilat kaatuu ja ei ole jatkajia. Nyt tuokin ikkunasta näkyvä kaunis valkoinen talo joen rannalla on poissa. Siinä oli niin kauniit ja koristellut ikkunakoristeetkin. Surullista!
Jännitävää miten sitä itse käy katsomassa taloa, rakastuu ja sitten lähtee sitä asuttamaan. Tekemään siitä omanlaisen ja näköisen suurella hartaudella.
Oma pesä, oma turvapaikka. Toivottavasti tuo koti jää meidän viimeiseksi suureksi rakkaudeksi. Ettei enää koskaan tarvitsisi muuttaa. Tai ei ainakaan muista ulkoisista syistä. Elukat ihmettelevät tavaroiden kasautumista ja hössöttämistä. Lee voi ehkä aavistaa viiksissään, mutta muut eivät ole tätä kokeneet. Kissoille on tulossa uusi kiipeilyteline. Mieheni yllättäen päätti kisuja hemmotella ja osti niille lampaantaljan lattialle. Kisut eivät ole sitä vielä nähneet, uudessa kodissa sitten. Saas nähdä! Koiruus saa uuden punkan,nipun leluja,kaulapannan ja luisevia herkkuja. Jokaiselle jotakin.
Kirjoittamisiin!
torstai 1. joulukuuta 2011
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Eläimellistä asiaa
Jaksan ihmetellä tuota kissaneitiä, Bellaa. Miten voi noin pieni kissulainen olla noin ahne!? Jos laitan ruokaa, niin Bella kerjää jaloissa kovasti naukuen. Äsken söin ja Bella huitoo etutassuillaan puolella tai toisella makupaloja. Koira on jo oppinut olemaan kerjäämättä pöydästä ja onkin mielellään silloin ahdistuneena punkassaan..syökää saatana! Jääkaapin ovea ei voi avata ilman Bellan tuloa. Saati sitten pakkasen oven avausta..silloin Bella tulee vaikka takan päältä. Voi hitsin hitsi siellä on varmaankin katkarapuja.Eilen olin sohvalla ja nautin muroja elokuvia katsellessa. Aikuisen ihmisen ihania tekoja ilman syyllisyyttä..syödä sohvalla. No mitä tekee kisulainen, on lähes tulkoon murokulhossa. Eikä meinaa antaa periksi. Mokomakin ahdistelija, eikä meinaa millään uskoa. Toinen on taas ei voi vähempää kiinnostaa onko siellä lohta,kanaa,kalaa tai jotain muuta skeidaa...bakkanaalien ruokaa. Minä syön vain raksuja. Yö ja päivä. Sama tuo takan päällä oleminen. Bella on lämmön suhteen oikea kissojen kissa. Sisällä jos on alle 22 astetta sillä on kylmä. Naama menee vituralleen ja todellakin katsoo pahasti...takka päälle idiootti. Nytkin se makaa siellä ylhäällä. Mikäs siellä, kun takka lämmitettiin eilen. Itse sähkölämmitystä ei ole vieläkään laitettu päälle. Mikä ihana syksy.
Faro vain kasvaa ja kasvaa. Tuntuu, että ihan silmissä. Säkä on nyt 74cm. Painoa, en tiedä, mutta ihan lihaksikkaaltahan tuo näyttää. Ilmavaivoja meinaa olla vieläkin. Royal can, pro plan ja jahti&vahti on jo todettu pierettäviksi.Ruokakauppojen raksut tai purkkiruoka ei tule kuuloonkaan. Huh sentään!! Nyt on kokeilla Golden Eagle large breed puppy. Tuhnuttelee edelleen, vaikka haju on keveämpi. Täytyy vissiin kokeilla sitä Cibau kala&riisi penturuokaa.Nyt jätti aamulla jo syömättä osan. Täytyy kysellä eläinlääkäriltämme neuvoja, kun Bellalla on rokotukset ensi viikolla. Olisi niin kiva syöttää sille kuten aikaisemmillekin koiruuksillemme kennelrehun tuotteita. Tehdä siis kaikki itse kasvismössöistä lihaan,kalaan ja kanaan. Terveellistä, ei ylimääräisiä aineita. Täytynee keskustella tosiaan lekurin kaa, oisko siinä parempi vaihtoehto. Olen edellisillä tehnyt silleen, että ensimmäisen vuoden olen syöttänyt raksuja, koska niistä saa kaikki. Sitten hiljalleen lisännyt raaka-aineita sekaan. Jatkanut kuitenkin raksujen antamista, mutta vähemmin.
Mikä positiivista ettei naapureiden rakkien jatkuva ruksutus ole tarttunut Farolle. Eikä tuo muutenkaan kommentoi jos joku menee tiellä. Auta armias jos tulee pihalle. Ihana koira, niin sydämellinen ja rakastettava. Intoa riittää ja palloleikit ovat must juttu. Lämmittää sydäntä miten Lee Faron nukkuessa käy nuuhkimassa ja jää viereen makaamaan. Tassuilla nätisti ohimennen "paijaa" koiraa. Leelle oli kova pala Lucan poismeno. Katsovat ikkunasta yhdessä ulos, ellei Lee halua olla rauhassa. Lee katsoo Faroa pahalla silmällä ja Faro ymmärtää yskän. Bella leikkii ja uhittelee, puskee kuonoon ja vetää höppänää "nenästä". Kauhea ajatella miten sitten joskus kun luopumisen aika tulee jostakin meidän öttiäisistä. Miten kissat esimerkiksi ottavat Faron poismenon, vaikka 10 vuoden jälkeen. Ihmiselle mikään ei ole koskaan helppoa. Kaipaan kaikkia menneitä sieluja niin paljon.
Asiaan kuulumaton asia...
Eilen sitten naapuri päätti polttaa kaikki roskansa sellaisella roihulla, että huh huh. Päivällä aloitti ja illalla vielä kyti sekä haisi niin saatanasti. Niin törkeä muovin ja sekajätteiden haju...yök!! Ei tuuletella ei, eikä nautita raikkaasta lenkkeilystä,ei. Mikä parasta, tämä naapuri myös lähti töihin ja jätti roihun yksinään. Kyllä..monta tuntia metrin lieskat siellä roihusivat ilman seuraajaa. Eikä tämä ollut häneltä ensimmäinen kerta. Viimeksi hän lähti ryyppäämään lisättyään ensin bensaa liekkeihin. Mikä mesta! Onneksi pääsee pois! Meidän päät eivät kestä. Eikä siinäkään mitään..olimme viimeisellä lenkillä 22.00 aikoihin. Kaksi taloa oikealle sielläkin roihusi liekit hajuineen. Tervetuloa 2000 luvulle. Roska-autot, kierrätys ja eko eivät sano näille landepaukuille mitään. Toinen rajanaapuri kenellä on se nonstop räksyttävä rakki, hän polttaa kukkakauppansa pahvit ja muoviset astiat/aluset jne...Kääk!
Kahvikupponen odottaa ja täytyy antaa mielen taas rauhoittua.
Kirjoittamisiin!
Faro vain kasvaa ja kasvaa. Tuntuu, että ihan silmissä. Säkä on nyt 74cm. Painoa, en tiedä, mutta ihan lihaksikkaaltahan tuo näyttää. Ilmavaivoja meinaa olla vieläkin. Royal can, pro plan ja jahti&vahti on jo todettu pierettäviksi.Ruokakauppojen raksut tai purkkiruoka ei tule kuuloonkaan. Huh sentään!! Nyt on kokeilla Golden Eagle large breed puppy. Tuhnuttelee edelleen, vaikka haju on keveämpi. Täytyy vissiin kokeilla sitä Cibau kala&riisi penturuokaa.Nyt jätti aamulla jo syömättä osan. Täytyy kysellä eläinlääkäriltämme neuvoja, kun Bellalla on rokotukset ensi viikolla. Olisi niin kiva syöttää sille kuten aikaisemmillekin koiruuksillemme kennelrehun tuotteita. Tehdä siis kaikki itse kasvismössöistä lihaan,kalaan ja kanaan. Terveellistä, ei ylimääräisiä aineita. Täytynee keskustella tosiaan lekurin kaa, oisko siinä parempi vaihtoehto. Olen edellisillä tehnyt silleen, että ensimmäisen vuoden olen syöttänyt raksuja, koska niistä saa kaikki. Sitten hiljalleen lisännyt raaka-aineita sekaan. Jatkanut kuitenkin raksujen antamista, mutta vähemmin.
Mikä positiivista ettei naapureiden rakkien jatkuva ruksutus ole tarttunut Farolle. Eikä tuo muutenkaan kommentoi jos joku menee tiellä. Auta armias jos tulee pihalle. Ihana koira, niin sydämellinen ja rakastettava. Intoa riittää ja palloleikit ovat must juttu. Lämmittää sydäntä miten Lee Faron nukkuessa käy nuuhkimassa ja jää viereen makaamaan. Tassuilla nätisti ohimennen "paijaa" koiraa. Leelle oli kova pala Lucan poismeno. Katsovat ikkunasta yhdessä ulos, ellei Lee halua olla rauhassa. Lee katsoo Faroa pahalla silmällä ja Faro ymmärtää yskän. Bella leikkii ja uhittelee, puskee kuonoon ja vetää höppänää "nenästä". Kauhea ajatella miten sitten joskus kun luopumisen aika tulee jostakin meidän öttiäisistä. Miten kissat esimerkiksi ottavat Faron poismenon, vaikka 10 vuoden jälkeen. Ihmiselle mikään ei ole koskaan helppoa. Kaipaan kaikkia menneitä sieluja niin paljon.
Asiaan kuulumaton asia...
Eilen sitten naapuri päätti polttaa kaikki roskansa sellaisella roihulla, että huh huh. Päivällä aloitti ja illalla vielä kyti sekä haisi niin saatanasti. Niin törkeä muovin ja sekajätteiden haju...yök!! Ei tuuletella ei, eikä nautita raikkaasta lenkkeilystä,ei. Mikä parasta, tämä naapuri myös lähti töihin ja jätti roihun yksinään. Kyllä..monta tuntia metrin lieskat siellä roihusivat ilman seuraajaa. Eikä tämä ollut häneltä ensimmäinen kerta. Viimeksi hän lähti ryyppäämään lisättyään ensin bensaa liekkeihin. Mikä mesta! Onneksi pääsee pois! Meidän päät eivät kestä. Eikä siinäkään mitään..olimme viimeisellä lenkillä 22.00 aikoihin. Kaksi taloa oikealle sielläkin roihusi liekit hajuineen. Tervetuloa 2000 luvulle. Roska-autot, kierrätys ja eko eivät sano näille landepaukuille mitään. Toinen rajanaapuri kenellä on se nonstop räksyttävä rakki, hän polttaa kukkakauppansa pahvit ja muoviset astiat/aluset jne...Kääk!
Kahvikupponen odottaa ja täytyy antaa mielen taas rauhoittua.
Kirjoittamisiin!
Mielenkiintoni heräsi..
Netissä ihmeteltyäni törmäsin blogiin, vapaaehtoisesti lapsettomat. Olipa mielenkiintoista luettavaa ja olen todella iloinen, että samankaltaisia ihmisiä löytyy enemmänkin. Itse olen jo kuulemma ihan pikkuisenä tyttösenä jo todennut etten halua lapsia. Nukkeja kohtelin kaltoin, mutta rakastin suuresti eläinaiheisia lelujani. Kaikki ovat muuten tallella. En ole raaskinut antaa niitä veljieni lapsille kuolattaviksi tai rikottaviksi. Höppänä..ehkä. Teininä hoidin usein lapsia ja tunteeni vain vahvistuivat. Mietin silloin, että jos omia ajatuksia ei kuule niin ei onnistu. Nuorena aikuisena tuli sitten ehkäisyt ja niiden kanssa tappelu. Sain e-pillereistä monen vuoden migreenin. Odotin ja toivoin hartaasti, että täytän 30 vuotta. Silloinkin meinasi sterilisaation saanti olla puun takana. Ensimmäinen lekuri kehtasi todeta, etten täytä kriteeterejä. Juuri valmistunut nuori nainen, joten omat ajatukset olivat ensimmäisellä sijalla.
Nyt 5 vuotta sterilisaation jälkeen, olen niin iloinen. Saan nauttia vapaasti seksistä eikä migreeniä enää ole. Hyi niitä oksenteluja ja peiton alla makaamisia. Kokeile tätä pilleriä, kokeile tätä kierukkaa jne...Vuosia meni ihan harakoille. Sama kumppani minulla on ollut jo kohta 18 vuotta. Olen niin onnellinen siitäkin, että löysin itselleni sielunkumppanin, joka jakaa kaiken kanssani .. kahden. Vuosien varrella olen saanut osakseni paljon erilaisia kommentteja. Yhteiskunnassamme kuuluu tehdä lapsia. Ei ole lapsia, no onhan teillä aikaa. Ollaanpas sitä itsekkäitä. Kyllä sinun kelpaa, kun ei ole lapsia. Miksei ole lapsia..miksi..miksi!!? Parhaimpia on ollut, että mitäs jos miehesi haluaa lapsia. Hmm.. luuletteko oikeasti ettemme olisi päätöksistä vuosien varrella puhuneet. Tai sitten jos jostain kumman syystä hän olisi halunnutkin, niin en minä niitä lapsia tee sen takia, että saan pitää miehen itselläni. Mitäs jos tulisitkin yllättäen raskaaksi, kai te pitäisitte sen? No huh huh! Olen tehnyt elämäni aikana 2 aborttia. Toisen teininä kondomin mentyä rikki ja toisen 30 vuotiaana samasta syystä. Tokalla kerralla kätilö oli niin vitsikäs sanoessaan, että abortti ei ole mikään ehkäisy..älä helvetissä. Ottaen huomioon vuosien taistelut ehkäisyjen kanssa sekä lähes vuoden tappelun sterilisaation kanssa...meinasin revetä liitoksistani. Äitini on ollut ihana. Hän on ymmärtänyt ja hän onkin sanonut ettei tänä päivänä olisi itsekään tehnyt lapsia. Hän kuitenkin rakastaa meitä kolmea lastaan yli kaiken eikä kadu. Ajat muuttuvat ja mielipiteet saattavat muuttua.
Luin tuolta vapaaehtoisesti lapsettomat blogista, että farmarilla ajaminen ja isoon omakotitaloon maalle muuttaminen ovat herättäneet muissa mahdollisia ajatuksia lapsista. Kyllä.. mekin olemme niihin törmänneet. Meillä on ollut milloin farkku, paku tai maasturi. Reissaamme paljon ja tämä mini zoo tarvitsee tilaa. Mitä asumiseen tulee niin naapurin kauhukakaroita nytkin ajatellen...on ihan helvetin mukavaa, että on tilaa eikä ole naapureita. Kyllä me lapsettomatkin saamme käyttää neliöitä hyödyksi ja iloksi siinä missä lapsellisetkin. Mikä onni oikeasti on muuttaa sinne metsän keskelle.
Ei tässä mitään lasten vihaajia olla, mutta se ei vain ole minun tai meidän juttu. Olipa kiva avartua tietäen , että meitä samanlaisia ihmisiä löytyy.
Meidän kaveripiirissämme kaikilla on lapsia tai kovasti niitä haluavat. Se on ikävää, koska kaipaamme kaltaisiamme. Vaikka sitä on osan ystävistä tuntenut ala-asteelta asti niin sitä on itse erilainen, omituinen, aina vähän sivussa enkä voi ymmärtää jne... Kyllä se vain jakaa vanhat tututkin toiselle puolelle niin sanotusti.
Nyt nukkumaan , mutta kirjoittamisiin.
Nyt 5 vuotta sterilisaation jälkeen, olen niin iloinen. Saan nauttia vapaasti seksistä eikä migreeniä enää ole. Hyi niitä oksenteluja ja peiton alla makaamisia. Kokeile tätä pilleriä, kokeile tätä kierukkaa jne...Vuosia meni ihan harakoille. Sama kumppani minulla on ollut jo kohta 18 vuotta. Olen niin onnellinen siitäkin, että löysin itselleni sielunkumppanin, joka jakaa kaiken kanssani .. kahden. Vuosien varrella olen saanut osakseni paljon erilaisia kommentteja. Yhteiskunnassamme kuuluu tehdä lapsia. Ei ole lapsia, no onhan teillä aikaa. Ollaanpas sitä itsekkäitä. Kyllä sinun kelpaa, kun ei ole lapsia. Miksei ole lapsia..miksi..miksi!!? Parhaimpia on ollut, että mitäs jos miehesi haluaa lapsia. Hmm.. luuletteko oikeasti ettemme olisi päätöksistä vuosien varrella puhuneet. Tai sitten jos jostain kumman syystä hän olisi halunnutkin, niin en minä niitä lapsia tee sen takia, että saan pitää miehen itselläni. Mitäs jos tulisitkin yllättäen raskaaksi, kai te pitäisitte sen? No huh huh! Olen tehnyt elämäni aikana 2 aborttia. Toisen teininä kondomin mentyä rikki ja toisen 30 vuotiaana samasta syystä. Tokalla kerralla kätilö oli niin vitsikäs sanoessaan, että abortti ei ole mikään ehkäisy..älä helvetissä. Ottaen huomioon vuosien taistelut ehkäisyjen kanssa sekä lähes vuoden tappelun sterilisaation kanssa...meinasin revetä liitoksistani. Äitini on ollut ihana. Hän on ymmärtänyt ja hän onkin sanonut ettei tänä päivänä olisi itsekään tehnyt lapsia. Hän kuitenkin rakastaa meitä kolmea lastaan yli kaiken eikä kadu. Ajat muuttuvat ja mielipiteet saattavat muuttua.
Luin tuolta vapaaehtoisesti lapsettomat blogista, että farmarilla ajaminen ja isoon omakotitaloon maalle muuttaminen ovat herättäneet muissa mahdollisia ajatuksia lapsista. Kyllä.. mekin olemme niihin törmänneet. Meillä on ollut milloin farkku, paku tai maasturi. Reissaamme paljon ja tämä mini zoo tarvitsee tilaa. Mitä asumiseen tulee niin naapurin kauhukakaroita nytkin ajatellen...on ihan helvetin mukavaa, että on tilaa eikä ole naapureita. Kyllä me lapsettomatkin saamme käyttää neliöitä hyödyksi ja iloksi siinä missä lapsellisetkin. Mikä onni oikeasti on muuttaa sinne metsän keskelle.
Ei tässä mitään lasten vihaajia olla, mutta se ei vain ole minun tai meidän juttu. Olipa kiva avartua tietäen , että meitä samanlaisia ihmisiä löytyy.
Meidän kaveripiirissämme kaikilla on lapsia tai kovasti niitä haluavat. Se on ikävää, koska kaipaamme kaltaisiamme. Vaikka sitä on osan ystävistä tuntenut ala-asteelta asti niin sitä on itse erilainen, omituinen, aina vähän sivussa enkä voi ymmärtää jne... Kyllä se vain jakaa vanhat tututkin toiselle puolelle niin sanotusti.
Nyt nukkumaan , mutta kirjoittamisiin.
maanantai 7. marraskuuta 2011
Uuteen kotiin
Nyt se muuttaminen on sitten varmistunut. Loppukaupat uudesta kodista tehdään 15.11 ja vanhat asukit lähtevät pois kuun vaihteessa. Pikku remppa,yleissiivous,tavarat sisään ja Jouluksi pyörimään uuteen kotiin. Voi nakki miten sitä on odotettukin. Muutama uusi huonekalu pitäisi hankkia, matoista ja verhoista/rullaverhoista puhumattakaan. Siis niin ihanaa päästä uuteen kotiin, että halkeaa pelkästä ajatuksesta. Vihdoinkin oma rauha ilman naapureita..jesh!! Tätä kotia tulee ikävä, haikean ja katkeran suloinen ikävä. Talo on niin ihana ja kodikas, tontti on upea...mutta ympäristö on perseestä. Nyt loppuu pihalta oikominen,lumien aurailu toisen puolelle, roskien heittäminen toisen puolelle, tavaroiden häviäminen, lasten tekemä ilkivalta ja häiriö, helvetinmoinen mökä, ryyppybileet ja juopporalli, saksanpaimenkoiran jokapäiväinen haukkuminen aamu kuudesta yömyöhään, raja naapurin koiran nonstop räkyttäminen päivästä toiseen, päivittäinen radion kuuntelu niin kovaa, että kuulee kaikki biisien sanat/puheet, aamuisin kolistelu ja kaikkien mahdollisten pärinöitten aiheuttaminen jo ennen aamu kahdeksaa viikonloppuisinkin sekä jatkuva roskien/muovien polttamisesta johtuva savu hajuineen. Ihan paska mesta. Meille viimeinen naula arkkuun oli pääsiäinen. Naapurin poika kuunteli niin kovaa kuin auton viritetyistä stereoista ääntä lähti musiikkia alun neljättä päivää putkeen. Sen päälle mölyäminen ja yöllinen kaahailu Vatasen tyyliin alkoholia nauttineena. Voisi kuvitella, että liioitellaan tai ollaan pikkumaisia, mutta tervetuloa kokemaan. Totista totta kaikki!!! Kunpa olisikin liioittelua! Harmittaa, että kuvitteli tämän oleva se lopullinen oma koti, se ihana pesä. Saisi olla rauhassa ja nauttia maalaisuudesta. Harmittaa, että sitä rakastui tähän taloon ja pihaan. Voi miten ikävä tulee tuota unelmien täyttymystä..uima-allasta..nyyh! Kiitti vaan kusipäät. Toivottavasti löydätte edestänne. Näistä nyt kasvavista kurittomista 8-12 vuotiaista kauhukakaroista tulee vielä iso ongelma tälle tuppukylälle. Isolla joukolla pompitaan toisten pihoilla, viedään tavaroita, soitetaan ovikelloja, häiritään ikkunoiden takana, heitetään kiviä katoille ja seiniin, mölytään, kiusataan toisten eläimiä( onneksi ei Faroa) jne.. siinä vähän pähkinänkuoressa. Vanhemmat vain dokaavat ja nauttivat olemisesta monennessa sukupolvessa. Kaikki ovat sukua toisilleen, yäk! Onneksi pääsee pois. Sääliksi käy uusia asukkaita! Toivottavasti he saavat jotain enemmän aikaiseksi. Itse sanoin lapsista vanhemmille suoraan. Siippa sanoi pihalle auraamisesta toiselle naapurille. Nyt mennään metsän keskellä, eikä tarvitse ihmisiä nähdä. Toivottavasti ei tarvitsekaan vuosiin. Positiivinen asia... ihanan lämmin syksy! Mikä energian säästö!
tiistai 25. lokakuuta 2011
Reissusta
Aivan mahtavat puitteet lomalle. Taas voi todeta, että Suomi on kaunis maa. Vaikka Koli on ennestään tuttu, niin siihen rakastuu aina uudestaan. Keväällä on tarkoitus mennä uudestaan pariksi viikoksi. Täytyy nähdä luonnon puhkeaminen vihreyteen ja kukkaan sekä virtaavat purot/vedet. Kuvia otin yli 800 kappaletta, mutta pienen rankin jälkeen niitä on 710kpl. Tein ihan kuvakirjankin ja se kannatti.
Kolista, siellä on todella hyviä polkuja kävellä. Parhain, mutta vaativin ehdottomasti on uuron reitti Kolvanan Uurolla. 5km pituinen ja aikaa pitää varata 4-6tuntia. Se on todella kivikkoinen polku ja syksyllä vielä kostean liukas. Varovainen sai olla, varsinkin koiran kanssa. Hyvin Faro kuitenkin selviytyi kaikesta. Faro on kestävä ja rohkea koira. Yhtenä miinuksena voisi mainita vesiholistisuuden. Kyllä se on vesiholisti. Onnekseni se ei ole ainoa laatuaan ja terveydessä ei ole mitään vikaa. Eläinlääkärikin sanoi, että se vain tykkää vedestä. Kuvitelkaas kävellä tuon holistin kanssa kosteassa metsässä purojen virtausten keskellä....Nii-in ei tuu mitään. Se menee kuin pacman eteenpäin kostealla nurmikollakin :) Koko ajan saa kieltää, muuten sen rakko halkeaa ja kusella saa juosta. Sisällä joudun säännöstelemään veden saantia. Noh.. ehkä aika tuo viisautta =)
Uuron reitti oli tosissaan karun kaunis. Huikeat korkeuserot ja ruskan loisto..hmm! Ruska oli hieno, tosin punaista väriä ei ollut juuri ollenkaan. Näköalatorni on myös upea paikka. Käytiin siellä kaksi kertaa. Nousua riittää, mutta vaiva palkitaan huikeilla maisemilla..varsinkin selkeällä säällä. Tietysti itse Ukko Kolilla täytyy aina käydä. Auringonpaisteella saa kauniita kontrasteja värien maailmassa. Sininen Pielinen, kirjavat puut ja Ukko-Kolin vaaleat laet. Tarhapurolla käytiin pari kertaa. Se on varmaankin huikea keväällä, kun vettä virtaa enemmän. Herajoki..voi sentään mikä paikka. Siellä oli myös kosken ylitykseen tarkoitetut vaijerit, mahtavaa. Faro mietti hetken ja juoksi sitten täysiä yli,..kivaa näytti olevan. Veden vähyyden (Pielinen ennätys matala) takia se oli mahtava kuvauspaikka. Veden alla olleet ajopuut ja matalikot olivat kauniisti esillä. Siellä vain kuvasi auringonpaisteessa ihan sanattomana. Ampiaisia oli hirveästi! Johtui varmaankin lämpimistä syyspäivistä. Keväällä täytyy ottaa eväät mukaan ja nauttia oikein kunnolla. Pirunkirkko on yksi nähtävyyksistä, missä aina pitää käydä uudestaan. Luolalla on pitkä historia. Muut kävivät sisällä, minä jäin ulkopuolelle. En ole luola/ ahtaiden paikkojen fani! The Descent ei luola intoa lisää, kannattaa katsoa, jos ei ole sitä katsonut. Paljon käytiin muillakin poluilla ja nähtävyyksillä. Ihan mökin rantakin oli jo sinänsä mahtava paikka. Siellä sai paljon hyviä kuvia. Pari syysmyräkkääkin siellä rannan grillikodassa koettiin. Ruunaan koskilla ei nyt käyty, mutta keväällä sitten. Siellä on vaikka mitä nähtävää. Se oli rentouttava, sielua ja silmiä innostava sekä myöskin kuntoa nostattava loma. Hyvä mökki paraati paikalla.
Kissathan ovat jo tottuneita matkailijoita. Lee meidän eräkuksa ja shamaani toimi Farolle oppaana =) Kunhan wc ja ruoka löytyy niin ei hätiä mitiä. Molemmat siis kotiutuivat heti. Faron ensimmäinen reissu meni hienosti. Vähän piti ensimmäisinä päivinä murista uusille äänille ja nostaa karvat pystyyn ulos mentäessä ihan varmuuden vuoksi. Faro nauttii metsäilystä, mutta kukapa ei nauttisi. Rakkaat pallot olivat, mukana joten leikkiä riitti ihan pihallakin. Iltaisin oli monesti niin sippi ettei jaksanut kuin luita tovin koluta. Automatka sujui muitta murinoitta, eli hyvin. Ensimmäistä kertaa oli autossa monta tuntia. Pysähdyttiin tietysti välillä pissille, mutta monesti uudet hajut veivät voiton. Se on kiva tietää, että koira on mukana kaikessa sata lasissa. Faro on aivan mahtava koira, ihana!!
Se on välillä niin innoissaan, ettei karvoissaan meinaa pysyä. Tottelee hyvin joka paikassa, esim poluilla kävellessä. Irtihän se saa olla. Olen opettanut sille malttia istuttamalla sen ennen ruokaa, ulos menoa,hihnan laittoan, pallon heittoa jne... Voi sitä tunnollista koiraa, kun se ihan tärisee paikallaan, että saanko ..saanko ..saanko! Ihanaa oli seurata sitä,kun se tutustuu uusiin asioihin ja kokee kaikkea uutta makeeta. Elukoillakin näytti olevan siis kiva loma. Tosin Bellan riemu loppui siihen, kun kotona oli 12 astetta sisällä. Bella meidän lämpöä rakastava kissa meni ihan shokki pallolle ja oli siin muutaman tunnin kunnes takka lämmitti. Ihana! Sellaista tällä kerralla, kirjoittamisiin.
Kolista, siellä on todella hyviä polkuja kävellä. Parhain, mutta vaativin ehdottomasti on uuron reitti Kolvanan Uurolla. 5km pituinen ja aikaa pitää varata 4-6tuntia. Se on todella kivikkoinen polku ja syksyllä vielä kostean liukas. Varovainen sai olla, varsinkin koiran kanssa. Hyvin Faro kuitenkin selviytyi kaikesta. Faro on kestävä ja rohkea koira. Yhtenä miinuksena voisi mainita vesiholistisuuden. Kyllä se on vesiholisti. Onnekseni se ei ole ainoa laatuaan ja terveydessä ei ole mitään vikaa. Eläinlääkärikin sanoi, että se vain tykkää vedestä. Kuvitelkaas kävellä tuon holistin kanssa kosteassa metsässä purojen virtausten keskellä....Nii-in ei tuu mitään. Se menee kuin pacman eteenpäin kostealla nurmikollakin :) Koko ajan saa kieltää, muuten sen rakko halkeaa ja kusella saa juosta. Sisällä joudun säännöstelemään veden saantia. Noh.. ehkä aika tuo viisautta =)
Uuron reitti oli tosissaan karun kaunis. Huikeat korkeuserot ja ruskan loisto..hmm! Ruska oli hieno, tosin punaista väriä ei ollut juuri ollenkaan. Näköalatorni on myös upea paikka. Käytiin siellä kaksi kertaa. Nousua riittää, mutta vaiva palkitaan huikeilla maisemilla..varsinkin selkeällä säällä. Tietysti itse Ukko Kolilla täytyy aina käydä. Auringonpaisteella saa kauniita kontrasteja värien maailmassa. Sininen Pielinen, kirjavat puut ja Ukko-Kolin vaaleat laet. Tarhapurolla käytiin pari kertaa. Se on varmaankin huikea keväällä, kun vettä virtaa enemmän. Herajoki..voi sentään mikä paikka. Siellä oli myös kosken ylitykseen tarkoitetut vaijerit, mahtavaa. Faro mietti hetken ja juoksi sitten täysiä yli,..kivaa näytti olevan. Veden vähyyden (Pielinen ennätys matala) takia se oli mahtava kuvauspaikka. Veden alla olleet ajopuut ja matalikot olivat kauniisti esillä. Siellä vain kuvasi auringonpaisteessa ihan sanattomana. Ampiaisia oli hirveästi! Johtui varmaankin lämpimistä syyspäivistä. Keväällä täytyy ottaa eväät mukaan ja nauttia oikein kunnolla. Pirunkirkko on yksi nähtävyyksistä, missä aina pitää käydä uudestaan. Luolalla on pitkä historia. Muut kävivät sisällä, minä jäin ulkopuolelle. En ole luola/ ahtaiden paikkojen fani! The Descent ei luola intoa lisää, kannattaa katsoa, jos ei ole sitä katsonut. Paljon käytiin muillakin poluilla ja nähtävyyksillä. Ihan mökin rantakin oli jo sinänsä mahtava paikka. Siellä sai paljon hyviä kuvia. Pari syysmyräkkääkin siellä rannan grillikodassa koettiin. Ruunaan koskilla ei nyt käyty, mutta keväällä sitten. Siellä on vaikka mitä nähtävää. Se oli rentouttava, sielua ja silmiä innostava sekä myöskin kuntoa nostattava loma. Hyvä mökki paraati paikalla.
Kissathan ovat jo tottuneita matkailijoita. Lee meidän eräkuksa ja shamaani toimi Farolle oppaana =) Kunhan wc ja ruoka löytyy niin ei hätiä mitiä. Molemmat siis kotiutuivat heti. Faron ensimmäinen reissu meni hienosti. Vähän piti ensimmäisinä päivinä murista uusille äänille ja nostaa karvat pystyyn ulos mentäessä ihan varmuuden vuoksi. Faro nauttii metsäilystä, mutta kukapa ei nauttisi. Rakkaat pallot olivat, mukana joten leikkiä riitti ihan pihallakin. Iltaisin oli monesti niin sippi ettei jaksanut kuin luita tovin koluta. Automatka sujui muitta murinoitta, eli hyvin. Ensimmäistä kertaa oli autossa monta tuntia. Pysähdyttiin tietysti välillä pissille, mutta monesti uudet hajut veivät voiton. Se on kiva tietää, että koira on mukana kaikessa sata lasissa. Faro on aivan mahtava koira, ihana!!
Se on välillä niin innoissaan, ettei karvoissaan meinaa pysyä. Tottelee hyvin joka paikassa, esim poluilla kävellessä. Irtihän se saa olla. Olen opettanut sille malttia istuttamalla sen ennen ruokaa, ulos menoa,hihnan laittoan, pallon heittoa jne... Voi sitä tunnollista koiraa, kun se ihan tärisee paikallaan, että saanko ..saanko ..saanko! Ihanaa oli seurata sitä,kun se tutustuu uusiin asioihin ja kokee kaikkea uutta makeeta. Elukoillakin näytti olevan siis kiva loma. Tosin Bellan riemu loppui siihen, kun kotona oli 12 astetta sisällä. Bella meidän lämpöä rakastava kissa meni ihan shokki pallolle ja oli siin muutaman tunnin kunnes takka lämmitti. Ihana! Sellaista tällä kerralla, kirjoittamisiin.
perjantai 21. lokakuuta 2011
perjantai 16. syyskuuta 2011
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Syksyn kuulumisia
Faro on jo niin iso poika, että huh huh! Säkää 7 kuukautta "vanhalla" poijjaalla on jo nyt liki 70cm. Turkki kiiltää ja painoa on mallikkaan linjakkaasti. Iloinen, rakastava ja energinen koiruus. Oppivainen, mutta luupäinen. Vetää monesti täh kuka missä ilmeen, kun komennan :) Energiaa kuluu hyvin lenkeillä sekä Faron mielipuuhassa eli pallon noudossa. Ei tarvinnut sille opettaa , että tuo pallo tänne. Faro toi sen automaattisesti.
Lucalla ei tuo energian poisto onnistunut. Ei tuonut palloa eikä juoksutus onnistunut kasin vedon takia. Energiaa saa ja pitääkin olla, mutta se pitää olla poistettavissa niin, että se on kaikille kivaa. Joskus innostuu juoksemaan rallia pihalla, mutta vain pihalla tai metsälenkillä ja sekin on niin ihanan hillittyä. Ei mene kukkapenkit eikä käy naapurin puolella. Pysyy hyvin pihassa, vaikka ei meillä ole täälläkään aitoja. Osaa kävellä hyvin ilman hihnaakin. Jää odottamaan pyydettäessä. Faron kanssa on kävelty kaupunkien keskustoissa ja ollaan muutenkin välillä käyty ihmisten ilmoilla. Ensin aina pelottaa ja hakee kovasti tukea. Sitten kävelee reippaasti vierellä. Hyvähän se on nähdä ihmisiä ja kuulla erilaisia ääniä. Liikkuvien kulkuneuvojen mennessä ohi ei enää pyri vetämään hihnassa. Pyöräilevä ihminen on vielä aikamoinen kummajainen. Vahtii kuin haukka saalista. Ei turhia hauku edelleenkään, mutta murahtelee herkemmin. Opettelee vielä kovasti vahtimisen oppikoulussa. Lee on ihan shokissa joka kerta =) Lee meidän ihmisrakas kissamme.. Ilmavaivoja oli ihan liiaksikin asti. Siihen saatiin muutos raksujen vaihdolla..onneksi. Meinasi happi jo loppua :( Ahne on edelleen. Faro söisi ihan mitä vaan. Kun laitan ruokaa..sama meininki Bella toisella ja Faro toisella puolella..että josko heruis makupaloja. Faro on myöskin mukana mielellään, kun komennan kissoja. Siitä saatte, ettei aina vain minua!!
Kolmikko tulee hyvin keskenään toimeen. Liian lähelle Leetä ei saa mennä. Sieltä tulee tassu vitosta. Bella antaa nuolla ja kisailee/kiusaa mielellään Faron/Faroa kanssa. Bella saattaa jopa tehdä yllätys hyökkäyksen ja pullistella.
Bella on sosiaalisempi kuin Lee. Lee on kuningas omassa valtakunnassaan. Bellakin täytti kaksi päivää sitten hurjat kaksi vuotta. Onnea Neiti Sieväselle! Bella rupeaa jo pyrkimään takan päälle, kylmä mukamas. Sisällä on 23 astetta!! Viihtyy tuplasti enemmän sylissä ja lähellä kehräten. Leen lääkitys ja ruokavalio on toiminut. Aivan mahtava homma. Kaikki tuntuvat olevan hyvinvoivia ja onnellisia. Minä taas olen onnellinen eläinten omistaja :)
Muuttolinnut taas menevät pois tuoden haikeuden tullessaan. Närhet ovat ilmaantuneet pihapiiriin. Oravat touhuilevat tosissaan. Lehdet kellastuvat hiljalleen ja putoavat pois. Sieniä on ihan sikana, mutta niin on hirvikärpäsiäkin. Ollaan käyty kolme kertaa sienessä ja joka kerta on tullut pusseittain metsänantimia. Hirvikärpäset pitävät huolen siitä, ettei metsässä viihdy kauan. Yksi paskiainen pistikin minua ja vielä kotona!! Oli jäänyt ovelasti hupun alle, ällöke!!
Omenasato on harmittavan olematon. Olen maistanut kolme omenaa. Huono vuosi niille.
Ollaan taas muuttamassa. Isompi talo, isompi tontti ja lähimpään naapuriin on matkaa 760 metriä. Muutetaan joskus marras-joulukuun vaiheessa. Se on vielä pyöröhirsinen omakotitalo kahdessa kerroksessa, ihanaa!! Tontti on 3200 neliötä isompi kuin nykyinen eli 8840 neliöinen. Siellä ollaan omissa oloissa metsän keskellä. Meidän näköisemme paikka! Tämä nykyinen kotimme on tontiltaan upea ja talo on aivan ihana, mutta paikaltaan ihan paska. Täällä ei viihdy yhtään. Sikäli harmi, mutta uudet ostajat ovat mukava vanhempi pariskunta. Talo saa arvoisensa ihmiset. Toivottavasti he viihtyvät paremmin.
Tässä taas vähän kuulumisia.
Lucalla ei tuo energian poisto onnistunut. Ei tuonut palloa eikä juoksutus onnistunut kasin vedon takia. Energiaa saa ja pitääkin olla, mutta se pitää olla poistettavissa niin, että se on kaikille kivaa. Joskus innostuu juoksemaan rallia pihalla, mutta vain pihalla tai metsälenkillä ja sekin on niin ihanan hillittyä. Ei mene kukkapenkit eikä käy naapurin puolella. Pysyy hyvin pihassa, vaikka ei meillä ole täälläkään aitoja. Osaa kävellä hyvin ilman hihnaakin. Jää odottamaan pyydettäessä. Faron kanssa on kävelty kaupunkien keskustoissa ja ollaan muutenkin välillä käyty ihmisten ilmoilla. Ensin aina pelottaa ja hakee kovasti tukea. Sitten kävelee reippaasti vierellä. Hyvähän se on nähdä ihmisiä ja kuulla erilaisia ääniä. Liikkuvien kulkuneuvojen mennessä ohi ei enää pyri vetämään hihnassa. Pyöräilevä ihminen on vielä aikamoinen kummajainen. Vahtii kuin haukka saalista. Ei turhia hauku edelleenkään, mutta murahtelee herkemmin. Opettelee vielä kovasti vahtimisen oppikoulussa. Lee on ihan shokissa joka kerta =) Lee meidän ihmisrakas kissamme.. Ilmavaivoja oli ihan liiaksikin asti. Siihen saatiin muutos raksujen vaihdolla..onneksi. Meinasi happi jo loppua :( Ahne on edelleen. Faro söisi ihan mitä vaan. Kun laitan ruokaa..sama meininki Bella toisella ja Faro toisella puolella..että josko heruis makupaloja. Faro on myöskin mukana mielellään, kun komennan kissoja. Siitä saatte, ettei aina vain minua!!
Kolmikko tulee hyvin keskenään toimeen. Liian lähelle Leetä ei saa mennä. Sieltä tulee tassu vitosta. Bella antaa nuolla ja kisailee/kiusaa mielellään Faron/Faroa kanssa. Bella saattaa jopa tehdä yllätys hyökkäyksen ja pullistella.
Bella on sosiaalisempi kuin Lee. Lee on kuningas omassa valtakunnassaan. Bellakin täytti kaksi päivää sitten hurjat kaksi vuotta. Onnea Neiti Sieväselle! Bella rupeaa jo pyrkimään takan päälle, kylmä mukamas. Sisällä on 23 astetta!! Viihtyy tuplasti enemmän sylissä ja lähellä kehräten. Leen lääkitys ja ruokavalio on toiminut. Aivan mahtava homma. Kaikki tuntuvat olevan hyvinvoivia ja onnellisia. Minä taas olen onnellinen eläinten omistaja :)
Muuttolinnut taas menevät pois tuoden haikeuden tullessaan. Närhet ovat ilmaantuneet pihapiiriin. Oravat touhuilevat tosissaan. Lehdet kellastuvat hiljalleen ja putoavat pois. Sieniä on ihan sikana, mutta niin on hirvikärpäsiäkin. Ollaan käyty kolme kertaa sienessä ja joka kerta on tullut pusseittain metsänantimia. Hirvikärpäset pitävät huolen siitä, ettei metsässä viihdy kauan. Yksi paskiainen pistikin minua ja vielä kotona!! Oli jäänyt ovelasti hupun alle, ällöke!!
Omenasato on harmittavan olematon. Olen maistanut kolme omenaa. Huono vuosi niille.
Ollaan taas muuttamassa. Isompi talo, isompi tontti ja lähimpään naapuriin on matkaa 760 metriä. Muutetaan joskus marras-joulukuun vaiheessa. Se on vielä pyöröhirsinen omakotitalo kahdessa kerroksessa, ihanaa!! Tontti on 3200 neliötä isompi kuin nykyinen eli 8840 neliöinen. Siellä ollaan omissa oloissa metsän keskellä. Meidän näköisemme paikka! Tämä nykyinen kotimme on tontiltaan upea ja talo on aivan ihana, mutta paikaltaan ihan paska. Täällä ei viihdy yhtään. Sikäli harmi, mutta uudet ostajat ovat mukava vanhempi pariskunta. Talo saa arvoisensa ihmiset. Toivottavasti he viihtyvät paremmin.
Tässä taas vähän kuulumisia.
perjantai 8. heinäkuuta 2011
keskiviikko 6. heinäkuuta 2011
keskiviikko 29. kesäkuuta 2011
Kuvia 2 kuukauden ajalta
Ensimmäinen päivä uudessa kodissa
Pojat
Bella ja Faron luu
Ulkosalla
Mä oon piilossa
Kaksikko
Mikä toi härveli on mamman naamalla?
Nahistelua :)
Voi hitsi et oonkin sitten komea!
Skunkki
Poseeraus 1
Poseeraus 2
Tää on minun lelu, minunpas!
Vahtikorva
Typpermanni
Mitäs tuolla on ....?
Komea!
koiruus iki-ihana
Hra isotassu
yhteispäikkärit