Reissusta

Aivan mahtavat puitteet lomalle. Taas voi todeta, että Suomi on kaunis maa. Vaikka Koli on ennestään tuttu, niin siihen rakastuu aina uudestaan. Keväällä on tarkoitus mennä uudestaan pariksi viikoksi. Täytyy nähdä luonnon puhkeaminen vihreyteen ja kukkaan sekä virtaavat purot/vedet. Kuvia otin yli 800 kappaletta, mutta pienen rankin jälkeen niitä on 710kpl. Tein ihan kuvakirjankin ja se kannatti.
Kolista, siellä on todella hyviä polkuja kävellä. Parhain, mutta vaativin ehdottomasti on uuron reitti Kolvanan Uurolla. 5km pituinen ja aikaa pitää varata 4-6tuntia. Se on todella kivikkoinen polku ja syksyllä vielä kostean liukas. Varovainen sai olla, varsinkin koiran kanssa. Hyvin Faro kuitenkin selviytyi kaikesta. Faro on kestävä ja rohkea koira. Yhtenä miinuksena voisi mainita vesiholistisuuden. Kyllä se on vesiholisti. Onnekseni se ei ole ainoa laatuaan ja terveydessä ei ole mitään vikaa. Eläinlääkärikin sanoi, että se vain tykkää vedestä. Kuvitelkaas kävellä tuon holistin kanssa kosteassa metsässä purojen virtausten keskellä....Nii-in ei tuu mitään. Se menee kuin pacman eteenpäin kostealla nurmikollakin :) Koko ajan saa kieltää, muuten sen rakko halkeaa ja kusella saa juosta. Sisällä joudun säännöstelemään veden saantia. Noh.. ehkä aika tuo viisautta =)
Uuron reitti oli tosissaan karun kaunis. Huikeat korkeuserot ja ruskan loisto..hmm! Ruska oli hieno, tosin punaista väriä ei ollut juuri ollenkaan. Näköalatorni on myös upea paikka. Käytiin siellä kaksi kertaa. Nousua riittää, mutta vaiva palkitaan huikeilla maisemilla..varsinkin selkeällä säällä. Tietysti itse Ukko Kolilla täytyy aina käydä. Auringonpaisteella saa kauniita kontrasteja värien maailmassa. Sininen Pielinen, kirjavat puut ja Ukko-Kolin vaaleat laet. Tarhapurolla käytiin pari kertaa. Se on varmaankin huikea keväällä, kun vettä virtaa enemmän. Herajoki..voi sentään mikä paikka. Siellä oli myös kosken ylitykseen tarkoitetut vaijerit, mahtavaa. Faro mietti hetken ja juoksi sitten täysiä yli,..kivaa näytti olevan. Veden vähyyden (Pielinen ennätys matala) takia se oli mahtava kuvauspaikka. Veden alla olleet ajopuut ja matalikot olivat kauniisti esillä. Siellä vain kuvasi auringonpaisteessa ihan sanattomana. Ampiaisia oli hirveästi! Johtui varmaankin lämpimistä syyspäivistä. Keväällä täytyy ottaa eväät mukaan ja nauttia oikein kunnolla. Pirunkirkko on yksi nähtävyyksistä, missä aina pitää käydä uudestaan. Luolalla on pitkä historia. Muut kävivät sisällä, minä jäin ulkopuolelle. En ole luola/ ahtaiden paikkojen fani! The Descent ei luola intoa lisää, kannattaa katsoa, jos ei ole sitä katsonut. Paljon käytiin muillakin poluilla ja nähtävyyksillä. Ihan mökin rantakin oli jo sinänsä mahtava paikka. Siellä sai paljon hyviä kuvia. Pari syysmyräkkääkin siellä rannan grillikodassa koettiin. Ruunaan koskilla ei nyt käyty, mutta keväällä sitten. Siellä on vaikka mitä nähtävää. Se oli rentouttava, sielua ja silmiä innostava sekä myöskin kuntoa nostattava loma. Hyvä mökki paraati paikalla.

Kissathan ovat jo tottuneita matkailijoita. Lee meidän eräkuksa ja shamaani toimi Farolle oppaana =) Kunhan wc ja ruoka löytyy niin ei hätiä mitiä. Molemmat siis kotiutuivat heti. Faron ensimmäinen reissu meni hienosti. Vähän piti ensimmäisinä päivinä murista uusille äänille ja nostaa karvat pystyyn ulos mentäessä ihan varmuuden vuoksi. Faro nauttii metsäilystä, mutta kukapa ei nauttisi. Rakkaat pallot olivat, mukana joten leikkiä riitti ihan pihallakin. Iltaisin oli monesti niin sippi ettei jaksanut kuin luita tovin koluta. Automatka sujui muitta murinoitta, eli hyvin. Ensimmäistä kertaa oli autossa monta tuntia. Pysähdyttiin tietysti välillä pissille, mutta monesti uudet hajut veivät voiton. Se on kiva tietää, että koira on mukana kaikessa sata lasissa. Faro on aivan mahtava koira, ihana!!
Se on välillä niin innoissaan, ettei karvoissaan meinaa pysyä. Tottelee hyvin joka paikassa, esim poluilla kävellessä. Irtihän se saa olla. Olen opettanut sille malttia istuttamalla sen ennen ruokaa, ulos menoa,hihnan laittoan, pallon heittoa jne... Voi sitä tunnollista koiraa, kun se ihan tärisee paikallaan, että saanko ..saanko ..saanko! Ihanaa oli seurata sitä,kun se tutustuu uusiin asioihin ja kokee kaikkea uutta makeeta. Elukoillakin näytti olevan siis kiva loma. Tosin Bellan riemu loppui siihen, kun kotona oli 12 astetta sisällä. Bella meidän lämpöä rakastava kissa meni ihan shokki pallolle ja oli siin muutaman tunnin kunnes takka lämmitti. Ihana! Sellaista tällä kerralla, kirjoittamisiin.