Uuteen kotiin

Nyt se muuttaminen on sitten varmistunut. Loppukaupat uudesta kodista tehdään 15.11 ja vanhat asukit lähtevät pois kuun vaihteessa. Pikku remppa,yleissiivous,tavarat sisään ja Jouluksi pyörimään uuteen kotiin. Voi nakki miten sitä on odotettukin. Muutama uusi huonekalu pitäisi hankkia, matoista ja verhoista/rullaverhoista puhumattakaan. Siis niin ihanaa päästä uuteen kotiin, että halkeaa pelkästä ajatuksesta. Vihdoinkin oma rauha ilman naapureita..jesh!! Tätä kotia tulee ikävä, haikean ja katkeran suloinen ikävä. Talo on niin ihana ja kodikas, tontti on upea...mutta ympäristö on perseestä. Nyt loppuu pihalta oikominen,lumien aurailu toisen puolelle, roskien heittäminen toisen puolelle, tavaroiden häviäminen, lasten tekemä ilkivalta ja häiriö, helvetinmoinen mökä, ryyppybileet ja juopporalli, saksanpaimenkoiran jokapäiväinen haukkuminen aamu kuudesta yömyöhään, raja naapurin koiran nonstop räkyttäminen päivästä toiseen, päivittäinen radion kuuntelu niin kovaa, että kuulee kaikki biisien sanat/puheet, aamuisin kolistelu ja kaikkien mahdollisten pärinöitten aiheuttaminen jo ennen aamu kahdeksaa viikonloppuisinkin sekä jatkuva roskien/muovien polttamisesta johtuva savu hajuineen. Ihan paska mesta. Meille viimeinen naula arkkuun oli pääsiäinen. Naapurin poika kuunteli niin kovaa kuin auton viritetyistä stereoista ääntä lähti musiikkia alun neljättä päivää putkeen. Sen päälle mölyäminen ja yöllinen kaahailu Vatasen tyyliin alkoholia nauttineena. Voisi kuvitella, että liioitellaan tai ollaan pikkumaisia, mutta tervetuloa kokemaan. Totista totta kaikki!!! Kunpa olisikin liioittelua! Harmittaa, että kuvitteli tämän oleva se lopullinen oma koti, se ihana pesä. Saisi olla rauhassa ja nauttia maalaisuudesta. Harmittaa, että sitä rakastui tähän taloon ja pihaan. Voi miten ikävä tulee tuota unelmien täyttymystä..uima-allasta..nyyh! Kiitti vaan kusipäät. Toivottavasti löydätte edestänne. Näistä nyt kasvavista kurittomista 8-12 vuotiaista kauhukakaroista tulee vielä iso ongelma tälle tuppukylälle. Isolla joukolla pompitaan toisten pihoilla, viedään tavaroita, soitetaan ovikelloja, häiritään ikkunoiden takana, heitetään kiviä katoille ja seiniin, mölytään, kiusataan toisten eläimiä( onneksi ei Faroa) jne.. siinä vähän pähkinänkuoressa. Vanhemmat vain dokaavat ja nauttivat olemisesta monennessa sukupolvessa. Kaikki ovat sukua toisilleen, yäk! Onneksi pääsee pois. Sääliksi käy uusia asukkaita! Toivottavasti he saavat jotain enemmän aikaiseksi. Itse sanoin lapsista vanhemmille suoraan. Siippa sanoi pihalle auraamisesta toiselle naapurille. Nyt mennään metsän keskellä, eikä tarvitse ihmisiä nähdä. Toivottavasti ei tarvitsekaan vuosiin. Positiivinen asia... ihanan lämmin syksy! Mikä energian säästö!