Oma koti kullan kallis!

Jiihaa!! Eilen saatiin tietää,että meidän kotimme on nyt tyhjä.
Avaimet käydään tällä viikolla hakemassa. Wau,mikä fiilis!Ajateltiin viikonloppuna nukkua siellä ensimmäinen yömme. Äiti muistutti,että täytyy laskea ikkunaruudut ennen ekaa yötä.. Tuo ilmeisesti onnea. Meillä on todella wanha skottilainen odottamassa. Se on säästetty vain tätä tilaisuutta varten eli omaa kotia. Täytyy tietysti vähän mittailla ja suunnitella kylpyhuoneita,vaikka laatta ideat onkin jo katsottuna. Pääsee jo tapettiakin repimään pois. Onneksi siellä ei kuitenkaan ole hirveästi maalattavaa.Puuta on niin paljon käytetty hyödyksi,eikä inhoamaani valkoista väriä ole juuri missään. Kamojakin viedään jo pakullinen. Rupeaa tuo makkari olemaan jo sellainen keskon b-varasto,että täytyy roudata osa kamoista jo pois.

Pääsee pitkästä aikaa ulkosaunaan pesulle!! Mökillä pääsi viimeksi.
Minä niin rakastan vesipataa. En ole oikein koskaan innostunut suihkusta. Se on jotenkin niin kaupunkilaista. Älkää huoliko..kyllä minä siellä kuitenkin säännöllisesti käyn :) Kyllä vesipata on paras,oikein perinteinen peseytyminen on ihanaa.

Nyt ensimmäistä kertaa on perhosia vatsan pohjalla. Ei ole oikein meinannut uskoa tätä kaikkea todeksi. Vaikka sitä on ostanut jo kaikenlaista tyynystä sohvaan,niin jotenkin ei ole sisäistänyt tuota juttua kunnolla. Totta se kuitenkin on!!

Voi pojat mihin pääsette =) Nyt tuli Lucalle lääniä mitä vahtia.
Voin jo kuvitella Leen verannan ikkunoissa lintuja tähyämässä. Kunhan se ensin on nuuhkinut paikan läpi moneen kertaan. Ensimmäinen yö on varmasti yhtä nuuhkimisen kuuntelua,Lucan jatkuvaa pöhinää ja meidän huokailuja. Nyt on ala ja yläkerta. Tilaa tulee totuttuun määrään toinen mokoma ainakin lisää. Kissa voi vetää pyrrr juttujaan oikein tosissaan.Lucakin innostuu lonkistaan huolimatta mukaan.

Täytyy ottaa sitten reilummin kuvia.

Ongelmia ?

Toimimattomuus...tuttua myös meille ihmisille!

Sieniä ja lisää sieniä

Oltiin eilen ensimmäisen kerran tänä syksynä sienimetsässä.Aikomus oli mennä monesti aiemminkin,mutta onneksi nyt eilen päästiin.Siellä kykittiin alun neljättä tuntia välillä pylly pystyssä ja välillä polvet koukussa.Kyllä on paikat kipeänä!Täytyy sanoa,että kyllä oli paljon sieniä..nam nam!Saatiin kanttarelleja,suppilovahveroita ja mustia torvisieniä.
Oli siellä lukuisat määrät muitakin sieniä,mutta jos löytyy noin paljon parhaita..niin miksi kerätä muita.
Piti aina välillä pitää kiirettä keräämisen kanssa,mikä sitten tuntui kotona sieniä putsatessa.Mukana kun meillä oli tuo höserööni =) Kuinkas se aina sattuikaan juoksemaan tai istumaan isoimman ryppään päälle.Luca ihmetteli korvat höröllä,että miksi mun nyt pitäisi poistua keppejä järsimään.Puhu tassulle!!
Mustikoita se popsi suurella innolla.Puolukat pisti vähän suupieliä muikeaksi,mutta nekin meni.Suppiloa se haistoi kerran,otti suuhun ja sylkäisi.Ei kuulemma vedä vertoja punaviinille ja tryffeleillä maustetulle korvasienimuhennokselle.
Olipahan muutenkin mahtava ilma evästellä ja istuskella kaatuneen puun rungolla.Sievä punarintakin kävi tekemässä lähemmin tuttavuutta.Kyllä suopmalainen metsä on kaunis ja niin mahtavan tuoksuinen.
Tosiaan tuli monta kiloa sieniä.Niitä yhteistuumin putsattiin pari tuntia illalla.Paistamiset ja säilömiset on sitten tänään.Täytyy kyllä mennä pian uudestaan ja kerätä vähän talven varalle enemmänkin.Ajattelinpa tehdä tupareihinkin jotain sienistä,hmm...Tänään teen ehdottomasti ihan perinteistä kermaista sienikastiketta ja perunamuussia.Iik! Tuskin maltan odottaa.On se yksi parhaimmista ruuista mitä tiedän.
Luca oli ihan poikki,kun tultiin kotiin.Kyllä se sinkoilikin välillä sinne tänne( ikää tai ei) ja ylös ja alas,että en ihmettele.Kuten mainitsin tuolla Lapin kertomuksissani,että jos me kävellään 8km,niin Luca vetää saman matkan kaksin ellei kolminkertaisena.Se vain huokaili punkassaan,kävi välillä syömässä ja juomassa.Meidän uuden kodin tienoilla onkin sitten enemmän sienimetsiä ja peltoja,missä samoilla.Voi hitsi,tuskin malttaa odottaa.Toivoo vain,että päivät menisivät nopeammin.
Syksyisiä terveisiä ja menkää ihmeessä sienimetsään viimeistään nyt.
Siellä ne ilmaiset herkut odottelevat sankoin joukoin.

Tässä tänään ja nyt

Ollaan pitkään mietitty tätä etelän meininkiä.Liikaa ihmisiä,autoja ja aivan järjetöntä rauhattomuutta.Pennut ravaa pihalle,koiranulkoiluttajat kusettaa ja paskannattaa koiriaan postilaatikon juureen.Öisin nuorison on meno tosi hurjaa.Paikkoja hajotetaan,aitoja revitään ja lasia on joka puolella.Ihmiset ovat ällöttävän uteliaita ja selän takana kyräilijöitä.Tästä on tullut todella vastenmielinen asuinpaikka.

Eihän tiettyjä asioita voi paeta,kuten ihmisten uteliaisuutta,mutta täällä se on niin pahansisuista touhua.Yksi perhe on aiheuttanut todella pahaa mieltä,surua ja suurta vitutusta.Kaikkein pahinta on,että ne ovat siipan vanhemmat ja nuorempi veli.Suku on pahin,kyllä!!

Meillä ei ole ollut minkäänlaisia välejä heihin moniin vuosiin.Ei pysty ei millään.He selvittelevät ihmisten tuloja,eroja,naimisiinmenoja,lapsia..Enimmäkseen he keräävät ihmisistä negatiivisiä asioita ja jos niitä ei ole,ne keksitään.Moni tässä kylässä on hullu,alkoholisti ja syöpäsairas.Veljeni joutui yhden tällaisen hurjan väitteen uhriksi.Hän on kuulemma kuolemansairas,koska syöpä jyllää ja hän on heittänyt rukkasen kehään ja juo kaljaa joka päivä.Hän on erittäin terve ja eikä ole koskaan edes maistanut olutta,koska haju on jo kuulemma niin vastenmielinen.Anoppi selvittelee ihmisten auton rekistereiden mukaan omistusta ja muita mahdollisia tietoja.Hän käyttää kaikkia mahdollisia virallisia teitä mitä kykenee käyttämään selvittääkseen juttuja toisista.Pahinta on,että hän on vakuutusyhtiössä töissä.Kuvitelkaa mitkä mahdollisuudet käyttää tilaisuutta väärin.Miten tuon kaiken voisi todistaa..nii-in.Jutut vain monesti ovat sellaisia,että niitä ei muuten saa.Olen nyt salannut kaikki meidän tietomme jo hyvissä ajoin ennen kesää.

Olen tehnyt ne mitä voin tehdä.Tässä maassa tavallinen ihminen saa liikaa tietoa toisista virastollisesti.He ovat meistä selvittäneet sellaisia juttuja,mitä ei saa selville muuten kuin periaatteessa virkatodistuksesta tai vakuutusyhtiön tunnuksia käyttäen.Vaikka meillä on eri vakuutusyhtiö,mutta epäillys herää.

Joka tapauksessa iloisempaan asiaan..Me muutamme Lokakuussa pois.Me ostimme omakotitalon todella isolla tontilla tuolta kauempaa,mutte ei kuitenkaan liian kaukaa.Siippa käy edelleen töissä täällä.

Se paikka sanoi ihan selvästi meille,kun menimme sitä katsomaan,että minä olen tiedän.Se oli rakkautta ensi silmäyksellä.Remonttia ei tarvitse sen kummemmin tehdä.Vähän maalia tapetin tilalle ja siippa haluaa tehdä kylpyhuoneet itse.Tilaa on vaikka kuinka.Keittiö on upea!!Piha on hulppea.Siellä on paljon marjapensaita,omenapuita,kirsikkapuita ja luumupuita.On siellä 50 kuution uima-allaskin.Saa sitä kaivattua helpotusta helteeseen.Siellä on grillikatos ja ulkosauna.On sisälläkin sauna,mutta ei ole ulkosaunan ja vesipadan voittanutta.Jätkät pääsee landelle.On pihaa missä temmeltää.Lee saa katsoa verannalta lintuja ja parvekkeelta hevosia.

Aivan..hevosia!Naapurit ovat hajuraon päässä eikä niitä hirveästi näy.Saa nukkua vihdoinkin yönsä rauhallisuudessa.Voi juoda aamukahvit rappusilla ja kuunnella lintujen viserrystä.Ja se tuoksu mikä on aamuisin landella!!Ellei isäntä ole just levittänyt sitä itseään pellolle :)

Itse muutto,tavaroiden tsekkaaminen,varastojen tyhjennys ja hävitys,uusien tavaroiden hommaaminen on ..ihan ...toinen ja luku sinänsä.

Kerron myöhemmin,miten homma etenee.Unelmat tosiaan voivat toteutua,kun niihin jaksaa uskoa.Tämä on niin ihanaa ja onnellista aikaa.Sydän pakahtuu ja menee sykkyrälle.

Oma koti!!! Ja taatusti kullan kallis.

Eikä tarvitse enää Jouluakaan lähteä hakemaan.

P.s ..Mitähän mahtavat appivanhemmat ajatella,kun haihdumme kuin pieru saharaan.Muuton teemme päivällä ja äitini käy täällä verhoja laittamassa kiinni,kuin olisimme taas lähteneet mökille :) Tietojamme ei saa selville mistään eikä kukaan kerro mitään.Elämä on..haha haa!

Te ihmiset kenellä on ihana suku..olkaa onnellisia.Tämä on raskasta ja inhottavaa,vaikka vuosien varrella lähes kaikkeen on jo turtunutkin.