Kissatkin ovat ulkoilleet kovasti. Olemme antaneet niiden olla vapaina, mutta olemme aina siinä vierellä. Eipä niitä edes huvita lähteä kauaksi. Lee on varsinainen mamman poika. Lee naukuu heti, jos ei omia ihmisiä näy. Bella puolestaan tutkii enemmän luontoa, Leen keskittyessä heinän syöntiin. Bellalla on muutenkin enemmän kissojen alkuperäisiä luontaisia vaistoja. Linnut ovat kivoja ja niitä pitää yrittää vaania. Eihän siitä mitään tule! Linnut nauraa päin naamaa. Myyräkin tuli tutuksi Bellalle. Ihmeteltiin, että mitä se hyppii siellä marjapensaan juurella. Myyrähän siellä piipitti. Myyrä karkasi minun onneksi ja Bellan harmiksi. Ei kerennyt onneksi vahingoittamaan. Ihmetteli vain silmät suurina liikkuva möykkyä ja nimellisesti seurasi.
Tässä muutama kuva kisuista :)









Ei kommentteja:
Lähetä kommentti