Aamupäivällä katselin ikkunasta ulos ja mietiskelin syksyä..silmiini osui jokin nelijalkainen.
Katsoin toisen kerran ja kyllä karkeakarvainen mäyräkoira siellä touhuaa. Vaatteet päälle ja ulos.
Siellä vastassa oli mitä suloisin ja iloisin mäyräkoira uros. Se oli hyvässä kunnossa, hellyyden hakuinen ja yllättävän vähän märkä.,..kun miettii koiran kokoa ja märkää metsän pohjaa...!?
Ensin ajatuksiin tulvahti karannut metsästysretkellä sitten sienestäjältä livahtanut ja sitten hylätty.
Soitin lähimpään löytöeläintaloon, paikalliselle metsästysseuralle, eläinlääkärille ja lajin kasvattajille.
Kukaan ei missään ollut kuullut karkulaisesta. Metsästyseuralaiset kävivät pitkin päivää läpi harrastajia, ei tulosta. Laitoin ilmoituksen karkurit.fi sivustolle. Vietiin se lopulta Onnentassuun Riihimäelle. Sillä oli siru niskassa ja omistaja selvinnee (riippuu sirun koodeista, se oli kuulemma outo alultaan ) huomenna Kennelliton avauduttua.
Peukut pystyyn, että omistaja löytyy ja se pääsee kotiin.
Se oli niin rauhallinen, haukkumaton, hellyden kipeä ja ihana. Joku on pitänyt siitä kyllä huolen.
Se ei siis vaikuttanut elämän kolhimalta, pelokkaalta vaan hyvin reippaalta ja sosiaaliselta.
Annoin sille ruokaa, juomaa ja rutkasti hellyyttä. Se nukkui kuin tukki..näki, että seikkailu otti voimille. Säälitti jättää se sinne toisten haukkuvien koirien keskelle, mikä stressin määrä.
Meillä kun sattuu olemaan nuo kissat ja mäyräkoira on metsästyskoira. Voihan se tietty olla, että se on tottunut niihin, mutta mene ja tiedä!
Siippa suureksi yllätyksesksi sanoi, että jos sitä ei haeta me otetaan se. Mitä?!
Hmm...
Tässä kuva karkuliinista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti