Karkulainen

Sirun tietojen mukaan omistaja löytyi ja koiruus on haettu kotiinsa jo tiistaina päivällä.
Hyvä! Ei mitään kiitosta. En välitä palkkioista vain yksi sana, kiitos, riittäisi. Olisi muutenkin ollut kiva tietää kuinka kauan koira oli kateissa ja mistä asti seikkaillut meidän pihalle metsän keskellä kun asutaan.

Jos mietin asiaa eläinrakkaana ja lemmikkien omistajana mietin, että ensin olen huolesta soikeana ja itku silmiä sokaisten yritän etsiä perheenjäsentäni. Sitten joku löytää sen ja vie löytöeläintaloon, tai hyvässä lykyssä jos on panta soittaa siinä oleviin tietoihin ja odottaa karkulaisen kanssa omistajaa. Olisin niin kiitollinen, että oksat pois. Tämä meidän maailma, kun sattuu olemaan niin julma. Eläimiä kiusataan, tapetaan, varastetaan ja ne jäävät auton alle. Silloinkin on hyvä jos ihmiset ilmoittaisivat löytämästään kuolleesta eläimestä. Se on kuitenkin suuri helpotus etsijälle.
Ajatuksiini hiipi sellainen karmiva ajatus, että siitä haluttiin päästä eroon ja se päästettiin metsään vapaaksi. Sinnehän se kuolee tai se tulee syödyksi. Näitäkin ikävä kyllä sattuu eikä ainostaan kesäkissojen kohdalla. Piti nyt senkin paskan löytyä ja jonkun idiootin raahata se löytöeläintaloon siitäkin piti vielä maksaa.
Toisaalta meissä Suomalaisissa löytyy myös tätä kiittämätöntä kusipää jurosakkia. Mene ja tiedä!
Kiitos yksi pieni ja viaton sana, joka tekee ihmeitä!!

No loppu hyvin kaikki hyvin, niin ainakin tahdon uskoa!

Meidän omat koira suunnitelmat hiukan siirtyvät, koska kaikeksi yllätykseksi olemme muuttamassa.
Kyllä, muuttamassa. Virallinen muuttopäivä on lauantaina 12.10 ja postille se on 14.10.                Oma talomme meni päivässä, kiitos Kasslinille! Kaupat on siitä tehty heti Kreikasta tultuamme. Löysimme oman kodin ja siitäkin olemme jo tehneet loppukaupat ja remontti on alkanut. Juu, remontti....juuri kun sain kaiken täällä valmiiksi. Kaikki tämä on tapahtunut puolessa toista kuukaudessa ja siitä tosiaan kaksi viikkooa oltiin etelässä. Nopean toiminnan ihmisiä! Se on myöskin omakotitalo, tällä kertaa kaksikerroksinen täystiilitalo. Tontti on himpun alle 1000 neliötä. Kaunis ja hoidettu tontti. Talo on siisti ja hyvässä kunnossa. Kaikki on siinä  mielessä ok. Ainoa mikä minua, peikkoa,mörköä,metsäläistä mietityttää on ihmisten ilmoille muutto. Miksi näin? Työkuviot muuttuivat ja tulevaisuuden suunnitelmat siinä samassa. Minun on nyt jo ikävä mun hullua tikkulia. Se kieppuu ja kiljuu tuolla vastakkaisen puolen metsässä sen minkä kerkiää. Tämä luonto antimineen, rauha ja pimeys...niitäkin tulee ikävä. Mutta aikansa kutakin ja uusi aikakausi alkakoon!
Laitan kuvia kodista jossain vaiheessa syksymmällä ja Kreikan reissusta pian.