Uusi viikko ja uudet tuulet...toivottavasti

Takan purku meni hyvin, onneksi. Viime viikolla vielä kamppailtiin lisää epäonnen kanssa. En tiedä mistä johtuu, tämä synkkä pilvi yläpuolellamme. Ihmetellä vain täytyy miten kahden ihmisen kohdalle osuu niin paljon paskaa kerralla ja vielä itse aiheuttamattomia juttuja. Se siitä! Nyt tuntuu, että kyllä tämä tästä hiljalleen. Paistaa se aurinko myös meille pian :) Eilen siippani ajaessa nurmikkoa, minä täytin puuvajaa keväällä tehdyillä puilla. Niitä onkin sitten hurjat määrät. Hyvä, koska takan lämpö on niin ihanaa verrattuna öljypattereiden lämpöön. Säästäähän siinä taas enegiaakin ja rahaa sen myötä. Puolessa välissä toista puukasaa sisilisko ilmestyi puupalikan päälle. Se kipitti puuvajan viereen ihmettelemään. Jatkoin kasan purkua kunnes törmäsin toiseen sisiliskoon. Viimeisten puiden kohdalla alta ilmestyi melkein kymmenenkunta pienempää sissaria. Tunsin kuinka minua tuijotettiin pahasti..senkin pesänrikkoja!! Tuli niin syntinen olo. Tein niille uuden kasan kaarnoista, pienemmistä palikoista ja kaikesta pikkusälästä mitä löysin. Sanoin siipalle, että vaikka tuo kasa on ehkä ruma, se saa olla siinä...lupasin sisiliskoille. Jatkettuani toisen kasan purkua, katselin kuinka isommat sisiliskot ottivat aurinkokylpyjä uuden kasansa päällä. Pienet olivat vuorotellen viipottaneet alle suojaan. Ihana olo tuli =) Tänään juodessani aamukahvia, kopsahti lintu keittiön ikkunaan. Ei ole ensimmäinen kerta. Nytkin menin katsomaan, että onko lintu päässyt lentoon. Ei ollut, siellä se makasi selällään. Juoksin ulos hanskojen kera. Otin pienen vihervarpusen käteeni. Puhdistin sen nokan ja jalat mullasta sekä heinistä. Sen silmät lurputtivat ja se oli hyvin sekaisin. Jalat olivat tiukasti kiinni vatsassa. Juttelin sille ja silitin sitä hellästi. Sen silmät suurenivat hiljalleen ja tunsin kuinka jalat rupesivat ottamaan otetta. 10 minuutin päästä se nousi jaloilleen, katsoi minua ja lähti lentoon. Se lensi ikkunan yläpuolelle listan päälle ja jäi sinne. Kävin puolen tunnin päästä katsomassa ja siellä se nökötti vieläkin. Tunnin päästä katsottuani se ei enää ollut siellä. Eikä ollut maassakaan, kävin katsomassa. Se oli kerännyt voimansa ja lähtenyt. Miten hyvältä taas tuntui sisimmässä :) Kunpa aina muistaisimme, että pienetkin teot merkitsevät!