Koiranpennusta

Sitä ollaan niin kovasti toivottu, että semmoinen pieni karvapalleroinen kotiin taas saataisiin. Siippa haluaa nyt odottaa kevääseen ja katsoa asiaa sitten uudestaan. Kiva, kun juuri Kreikan matkan aikana saimme tiedon, että jos haluamme saamme toivomamme narttupennun. Niitä syntyi valitsemallamme kasvattajalle sen verran, että mekin olisimme saaneet. Sain kuvankin siitä pennusta viikonloppuna, aivan ihana. Siippa sitten pyörsikin puheensa, eli ei pentua. Mieli ja sydän ovat nyt sykkyrällä murtuneena. Nyt tuon ihanaisen pennun kuvan kanssa on elettävä. Se piirtyy mielen syövereihin ja kummittelee...olisin ollut pian sinun. Ei muuta kuin leuka pystyyn ja eteenpäin. Perkele sentään!! Vituttaa!