Kolin kolin

Olipa mukava ja antoisa reissu kaikin puolin sekä kaikkien osalta. Kissojen matkustus onnistui kisumaisen mallikkaasti. Lee odotetusti näytti taas, että on näitä reissuja tehty. Kissojen wc paikoilleen ja ruokakupit esille. Sitten tunnin haistelu ja välillä hiukan pullistelua äänille. Sen jälkeen pitikin jo leikkiä Räikköstä ja Kovalaista. Seuraavana päivänä oltiinkin valjaiden kera ulkoilemassa pihalla. Laiturilla olisi veden liplatusta voinut ihmetellä vaikka kuinka kauan. Pörriäiset tuottivat suurta jahtaamisen halua. Kunpa vain joku olisi irroittanut otteensa siellä hihnan päässä ;) Käen kukunta pihapiirissä kovalla äänellä aiheutti ensin murinaa, sitten ihmettelyä ja äänen selvitystä. Kyllä se käki kävikin maassa asti näyttäytymässä. Kissat silmät suurina...mikä toi on? Bellalla riitti tupajumissa moneksi päiväksi ihmettelemistä. Omituinen ötökkä, kun se vain pörrää, makaa selällään eikä sille tapahdu mitään, vaikka sitä kuinka tassuttaisi. Mökin isäntä tuli tervehtimään ja se oli liikaa kisuille. Ei näkynyt eikä kuulunut pitkään aikaan, vaikka mies oli jo ajat sitten häipynyt. Pitääkö mökilläkin käydä vieraita..kissa vieköön!! Meillä meni myöskin reissu mainiosti. Paljon on valokuvia plakkarissa. Sää suosi meitä uskomattoman hyvin. Ihanaa aikaa tuo toukokuu, kun ei ole ihmisiä liikenteessä. Veljeni avokkinsä kanssa tulivat toiseen mökkiin viikoksi. Patikoitiin ihan 10 tunnin reissuja ja tutustuimme uusiin paikkoihin. Käytiin myös Ruunaan koskilla. Mahtava paikka sekin. Vaikka vietinkin siellä paljon aikaa pentuna, niin on se aina niin upea kokemus. Pidimme myös hauskaa ja poskihermot olivat vatsalihasten kanssa kilpaa kipeinä nauramisesta. Veljeni ja hänen kihlattunsa ovat mahtavaa seuraa. Niin spontaaneja, iloisen avoimia ja mutkattomia ihmisiä!!! Kiitos vain teille kaikesta! Herajärven kierroksen pätkiä taivallettiin paikoin ja voin sanoa, että tuo pitää joku päivä talsia kokonaisuudessaan. Ehkäpä yksi Suomen parhaimpia polkuja maisemiensa ja kuntonsa sekä mahdollisuuksiensa takia. Käytiin Ryläyksellä, siellä on kiviputous ja maisematorni. Käytiin Ukko-kolin huput moneen otteeseen tsekkaamassa. Auringonlaskulle kilisteltiin valkoviinillä, otimme kuvia ja romantisoimme. Mäkrävaara ja Järnefeltin maalauspaikka koluttiin myös. Upeita maisemia! Tarhapuron polku, Putkaron lähde Kiviniemen luontotila ( mahtavaa pannukahvia ja ystävällinen ihminen)ja paljon muita. Soudeltiin lähisaaret läpi. Veden pinta oli syksyyn nähden huomattavasti korkeammalla jopa ennätyksellisesti. Jännä miten samat maisemat voivat olla niin erilaiset. Laskettelurinteillä oli vielä paikoin lunta. Hassua, ilman ollessa +25 ja lunta on jalkojen alla! Kiva kokemus! Korvasieniä oli huima määrä. Tein kastikkeenkin, jep, eikä kukaan kuollut tai saanut myrkytystä. Ryöppäsin kolmeen kertaan ja sitten paistoin. Teerien pulputus ja sähinä oli korvia huumaavaa iltaisin. Onneksi sain ikuistettua Teerien soidinmenot( alla) =) iloinen!! Hirvestä sain ihan uskomattomat kuvat (alla). Jäniksiä oli paljon, todella paljon. Ne olivat huvittavia ruskea valkoisine turkkeineen. Parhaimpana oli tuo ruskeanaamainen, mutta muuten valkoinen jänö, minkä kuva on myöskin alempana. Seurasin myös suurella innolla iso koskelo naaraan kalan mäiskintää ja syömistä. Sain paljon ikuistettua eläimellisiä kuvia ja taas olen niin iloinen. Aion taas tehdä valokuvakirjan. Ensin pitäisi vaan selvittää, että mistä kuvista. Koli on ehdottomasti yksi suosikeistani meidän kotomaassa. Monimuotoinen, kaunis ja ainakin vielä rauhallinen. Polut ovat selkeitä ja on mistä valita. Tosin aika monen kohdalla lukee vaativa korkeuserojen vuoksi. Parina ekana päivänä sydän läpättikin kurkussa,mutta sitten jo mentiinkin kuin aropuput. Se täytyy myöntää, että itku oli kurkussa muutamaan otteeseen. Muistelin kuinka Faro haisteli ja tutki uutta maailmaa pentumaisella innolla. Kuinka se nauttikaan olostaan..paitsi veden lähellä. Voi miten se himoitsikaan vettä. Voi reppanaa. Minun oma komea ja fiksu Dobberi poikani, ikävä on. Tietyt paikat siellä tuntuivat raskaimmilta, koska viimeksi olimme siellä yhdessä. Olithan sinä, kirsulaiseni nytkin mukana..sydämessäni :) Mahtava reissu ja uudestaan mennään samalla sakilla ehkä pienellä lisäyksellä sitten jossain vaiheessa. Syksyllä ois kyllä kiva, kuten broidinikin jo totesi.