Kissulainen

Mieheni otti kuvia työmaallaan olleesta Ragdoll kissasta ja näytti niitä minulle.Ajattelin,että wau onpa makea katti.
Hän vielä kertoi miten kissaa ei mikään pelottanut.Istui imurin päällä tämän ollessa käynnissä ja ammetta irrotettaessa istui ammeessa jne..
Kissa kuulemma oli joka aamu vastassa ja "karkasi"rappusten ylätasanteelle ja kiinni otettaessa valahti ihan letkuksi.

Ajatus kissasta ja koirasta...hmm!
Kyllä siitä keskusteltiin ja otettiin selvää. Ragdoll tulee kuulemma hyvin kaikkien kanssa toimeen. Missä mieheni tämän rodun näkikin, niin sielläkin oli koira. Koiruus on jo hiukan iäkkäämpi ja vilkas kissanpoika siihen.
Toisaalta miksi ei kaikki menisi hyvin ja olisi rohkea..?!

Ajattelin ottaa selvää enemmän tuosta erikoisesta kissasta.Kiinnostuksemme vain yltyi,kun luimme rotukuvausta ja kuinka se on enemmän koiramainen kuin kissamainen.Katselin kasvattajien sivuja ja huomasin,että Hobbit Dolls kissalassa on pentuja.Käytiin katsomassa ja siinä se oli.Ennen kuin huomasimmekaan olin maksanut varausmaksun ja kissanpentu tulisi kotiin reilun parin kuukauden päästä.
Kasvattaja lähetti aina välillä kuvia ja tietoja pennusta.Oli kuulemma isoin ja erittäin aktiivinen sekä kova puremaan.
Nimi Lee tulikin Lee Van Cleefin ulkönäöstä ja Bruce Leen kaltaisista otteista.
Kissa haettiin kotiin 19.7.2008.Pieni kissulainen piileskeli sohvien takana 17 tuntia tarkkaillen,että mihin on joutunut.Sieltä se sitten pikku hiljaa tuli esiin ja haisteli meitä kovasti. Luca oli haljeta ihmetyksestä, että mikä tuo valkoinen sihisevä mytty on. Onko tuo eläin? Hirveän varovaisesti ja suloisesti Luksukka tutki ja ihmetteli Leetä. Lee puolestaan sähisi ihan varmuuden vuoksi pari päivää.
Lee tutki uutta kotiaan suurella hartaudella, kunhan kerkesi siilimäisyydeltään. Tästä alkoikin erikoinen matka tähän päivään.
Lee ei todellakaan ole ihan tavanomainen Raggis.Se on tehnyt pahaa enemmän kuin terrierit,oikeasti!Se on jyrsinyt listoja,rappusia,repinyt tapetteja,nakertanut tauluja seiniltä ja tehnyt oikeastaan kaikkea mitä mieleen tulee..huh huhh! Koira on ollut ihmeissään, että mikä tota vaivaa. En minä ole ikinä tehnyt mitään tuhmaa!

Kastrointi vei kyllä mouruamisen ja ylimääräisen aggressiivisuuden pois,mutta ei pahantekoa.
Se ei tykkää olla sylissä eikä se oikein mielellään ole sellainen lötkö pötkö räsynukke niinkuin monissa kuvissa näytetään.Lee ei pidä vieraista pätkän vertaa.Menee ennemmin karkuun kuin antaa jonkun vieraan silittää.Se ei syö märkäruokaa,vaikka olen kokeillut maan ja taivaan välillä kaikkea.Se on erikoinen,mutta kuitenkin rakastan tuota kissaa paljon.
Kehrää ja kiehnää kovasti minun ja mieheni ympärillä.Nukkuu yleensä keskellämme kovasti kehräten ja pitkin pituuttaan. Joskus nukkuu myös Lucan punkassa. Minä olen ainoa kenelle se kehrää,kun otan sen syliin.Kuitenkin siinä hyvin vähän aikaa viihtyen.

Tämän kaiken vastapainona se on loistava reissaaja.Ei tarvitse koppaa tai rauhoittavia autossa,kun mennään vaikka Lappiin.
Se tykkää kovasti olla metsässä mukana kävelemässä.Antaa leikata kyntensä ja pestä turkkinsa ilman vastarintaa.Syö pillereitä omin avuin.

Nyt kun Lee on 11kk vanha,se on suurimmat pahantekonsa lopettanut.Arka,vieraita inhoava ja oman tiensä kulkija se on edelleen.Eläinlääkärikin on ollut ihmeissään.