Kesä menee muttei näy saati tunnu

Avaruuskissa

Ampiainen pisti naamaan


Siilien suhinat






Juu ei paljoa nahkaa lämmitä nämä ilmat! Nyt on sitten se himottu uima-allaskin pihalla, mutta kuka hitto siinä pystyy uimaan!? Joka päivä tuulee niin, että tukka lähtee päästä tai ainakin permis näyttää enimmäkseen puretulta narulta tuon tuulikäsittelyn jälkeen. Lehtokotilot nauraa edelleenkin pihalla. Laitan tänään toisen satsin myrkkyä...katsotaan sitten vieläkö naurattaa. Itikoita on yhtä paljon kuin viime vuonna Kainuussa ja Lapissa.Sian kusta kylvettiin pelloille taas koko viikonloppu. Ei tartte ikkunoita pitää auki,ei. Mikään edellisistä ei kuitenkaan lannista tai estä olemasta ulkona. Siellä riittää kitkemistä, siirtelemistä, suunnittelemista ja ihmettelemistä. Puutöitä ollaan taas tehty harvase päivä. Saatiin taas melkein 7 mottia, kun kaatoivat puita korjausten tieltä. Takan sisusta on nyt korjattu ja odottaa käyttöä uuden karheana. Lauantaina käytiin tilaamassa laatat yläkerran kylppäriin ja verannalle. Seuraavat projektit ovatkin siinä. Kaikista isoin proggis aidan teko on vielä edessä..hui hai!! Vierashuonetta on myös tarkoitus kohentaa ja talon katto maalata uudelleen. Nyt tietää mitä on todellinen omakoti asuminen. Ei ole tekemisen puutetta. Kaikki on kuitenkin mukavaa! Kyllä sitä on oikeasti niin onnellinen omassa pesässään :)
Aina välillä vieläkin 8 kuukauden jälkeen on niin epätodellinen olo..onko tämä meidän,oikeasti meidän!? Ulkosaunakin tuntuu niin juhlalliselta. Varsinkin nyt kun uudet lauteet ja pukuhuoneen sisustus ovat kondiksessa (perinteitä kunnioittaen). Ei tarvitse enää mökiltä asti hakea sitä fiilistä. Tämä Suomen kesä voisi kyllä olla lämpimämpi. Olisi niin mukavaa istuskella enemmän tuolla ulkona ja grillailla. Hyvä ettei toppatakkia joudu iltaisin laittamaan. Ollaan mietitty miten kohentaa istuskelua ja oleilua. Ulkokeittiö myös talvikäyttöön on unelmamme ja sen aika on , kunhan rahavarat sallii ja kaikki muu on ensin tehtynä. Mutta sellainen tuuleton ja katettu grillipaikka (viihtylä) on lähemmissä suunnitelmissa. Kun tuo nykyinen jo pihalla oleva grillikatos on kustu täyteen,kiitos vain lukuisille naapureiden kissoille ;) !! Sen kunnostaminen,en tiedä..täytyy miettiä. Ehkä kun tuo aita tulee, niin grillikatoksen korjaaminen voisi olla ok,mutta se on edelleen jotenkin niin pimeässä. Täytynee puntaroida tarkasti.
Kissoista...Bella on nyt steriloitu,onneksi. Sille kerkesi jo kiima-aika tulemaan ennen aiottua leikkausta. Voi perkele sitä mouruntaa ja kiehnäämistä. Leekin joutui ihan karkuun juoksemaan. Meidän akne poika kyllä pumpuloi pehmokissaansa,mutta oikea ei sitten kelpaa,vaikka sitä kuinka Bella yrittikin. Onneksi Leekin on leikattu, vaikka olisikin kiinnostunut. Se pehmokissa on pesty ja piilotettu Leeltä, akne on hävinnyt sen myötä. Ei tarvitse teinipojan enää innostua näppylöille ;) Kuinka ne kasvattajat jaksaa noita mouruiluja kuunnella, täytyy ihan hattua nostaa. Miten voikin noin pikkuisesta kissasta lähteä niin suuri ja karmiva ääni!!!? Leikkaus meni hyvin. Hoippui jo ensimmäisenä iltana pitkin kylpyhuoneen lattiaa ja kävi ihan laatikolla pissallakin. Aamulla söi niin, että mauskutus kuului varmaan naapuriinkin. Ahmari oli vuorokauden syömättä, voitte siis kuvitella. Bella oli niin reipas toipilas. Kauluri oli päässä 8 päivää, eikä se haitannut olemista. Ei valittanut yhtään kipuja eikä haava onneksi päässyt tulehtumaan. Hyppiminen onnistui viikon päästä leikkauksesta lähes normaalisti. Antoi repäistä haavateipin ihan löysänä paikallaan ollessa ja antoi myös ottaa tikin pois (loput tikit olivat sisäisiä). Ei riehtonut, raapinut tai ollut kuten kissat yleensä.Eläinlääkärikin kehui kiltiksi ja pelottomaksi, oikeaksi Ladyksi. Todella reipas tyttö!! Kuten jo aiemminkin todettu..Lee ja Bella ovat toistensa vastakohdat. Bella on aito Ragdoll ja Lee on puuma Ragdollin karvoissa. Rakkaita ne ovat erilaisuuksistaan huolimatta.
Vaikka mieleni tekeekin välillä tehdä toisesta hattu ja toisesta hanskat. Jokainen eläin mitä minulla on ikinä ollut..on ollut hyvin erikoinen persoona. Jokainen joka on tuntenut meidän öttiäiset tietää mitä tarkoitan. Jopa Möttönen minun ensimmäinen gerbiilini oli suuri persoona. Se oli muutenkin iso gerbiiliksi. Jokaisella ovenkahvan kopauksella se meni häkkinsä yläkertaan katsomaan kuka tulee. Se puri kaikkia jotka työnsivät sormensa häkkiin..paitsi minua. Se söi aivan kaikkea paitsi juustoa, mitä nyt hiiret juustosta..!! Ja mikä parasta se eli 5 vuotiaaksi( kuten toinen Gerbiilinikin Viki), mikä on paljon noiden pikkuisten elämänkaaressa. Se suuri persoona toi jopa kyyneleet äitinikin silmiin menehtyessään. Sai se Möttöskä äidin usein pöydällekin, kun se tuppasi karkailemaan.Varsinainen "kahlekuningas".
Jakia tuskin tarvitsee sen kummemmin persoonallisuuksista mainita. Elämäni suurin rakkaus, mitä edelleen ikävöin järkyttävästi. Sellaista kumppanuutta minä kaipaan älyttömän paljon. Sitä tunnetta ei voi ymmärtää kukaan muu kuin samalla tavalla tunteva/ajatteleva.Tuo ihananainen sekarotuinen, kiviä rakastava ja uintia/sukellusta erityisesti rakastava kirsulainen. Lucan menettäminen oli myös erittäin kova paikka. Se oli omalla tavallaan niin erityinen ja rakas. Luca oli kultainen ja kumppanuuteemme oli onnellisen eloisaa, muttei ihan niin syvällistä kuin Jakin kanssa. Se ei ollut niin miellyttämishaluinen vaan pikimmiten itsenäinen seikkailija.Se oli Ranskalainen kulinaristi ja hiukan boheemikin. Luksu rakasti täydestä sydämestään omaa perhettään,rakasti nimellisesti ruttuun. Mahtava ulkoilu kumppani, ei väsynyt koskaan ja oli aina valmiina uusiin seikkaíluihin.
Chico, tuo Jumalainen Dobberi urokseni. Niin kuuliainen ja kiltti. Oppi nopeasti ja oli hyvä vahti ja piti huolen minusta. Kouluttaminen oli mukavaa ja helppoa,mikä älykkyys! Syöpä vei liian aikaisin tuon mussukan minulta. Se oli helvetillinen pala niellä!
Saba, tuo pitkäkarvainen Saksanpaimenkoira niin ujo, että hui. Saba oli meillä jonkun aikaa. Se tuli meille sijaiskotilaisena. Opetin sille tapoja ja yritin rohkaista parhaani mukaan. Edellinen koti oli ilmeisesti ollut ilmeisesti väkivaltainen myös koiraa kohtaan. Nyt se asustaa vanhemman naisen kanssa kahden. Ulkoilevat,katsovat kauniita ja rohkeita ja nauttivat rauhallisuudesta. Onnellinen loppu!
Minulla on haaveena koira.Tahdon sitä enemmän kuin mitään muuta, koska ikävä on kova. Koira on mun juttu,on ollut ja on nyt ja aina. Kaipaan sitä ymmärtävää sielukasta katsettakin, koiran hajua, yhdessä oloa ja puuhailuja ja sitä opettamista. Täytyy pehmitellä tota siippaa enemmän. Tästä en kyllä anna periksi! Ensimmäisenä iltana kun tapasimme siippani kanssa, sanoin hänelle kaksi asiaa mistä en koskaan keskustele enkä anna periksi. Toinen on lapset, niitä minä en tee ja toinen on eläimet,rakastan niitä yli kaiken ja niihin ei puututa.
Tällaista tällä kertaa. Kesää ja Juhannusta odotellessa :)