Täällä ollaan korvessa. Juu koettiin sitten ne myrskytkin :) Sähköt oli poikki..tosin vain 7 tuntia, mutta netti ei toiminut viikkoon. Se otti jo koville. Ei katuvaloja lähelläkään. Tuolla "isolla tiellä" menee muutama auto päivässä. Ketun jälkiä olen seurannut hangella aamuisin. Se pysähtyy joka aamu katsomaan talolle päin ja tuumaa. Lintuja on paljon. Korppi..suurin suosikkini asuun viereisessä metsässä puolisonsa kanssa. Korppi on tatuoituna minulla olkavarteen. Se kuvastaa minulle selviytymistä luonnon voimien armoilla, komeutta, älyä ja yksiavioisuutta.
Jaska korppi vei sydämeni lopullisesti. Se oli muistaakseni 26 vuotias kuollessaan. Ranuan eläinpuiston tähti ja ehdoton nähtävyys!
Ei ole hirsitalon voittanutta. Tämä tuoksu ja kodikkuuden tuntu..hmm!! Tämä on ehdottomasti meidän suurin toteutunut unelmamme. Puusauna on sisällä, vaikka eipä siinä ulkosaunassakaan vikaa ollut. Mitkä löylyt! Paras sisäsauna missä olen ollut. Minä en ole kova saunomaan, koska en juurikaan hikoile. Saunassa yleensä vain kuivun ja henki meinaa loppua. En minä löylyjä heittele enkä ole kovin korkeissa lämpötiloissa vieläkään. Käyn yleensä istuskelemassa ja kuivattamassa itseni suihkun jälkeen. Siihen tarkoitukseen minulle ihanteellinen sisäsauna. Keittiö on edelliseen verrattuna pienenpi ja olenkin pyöritellyt kattiloita sinne tänne ihmeissäni. Osa keittiön tavaroista on vaatehuoneessa. Täytynee kehittää jotain! Tilaamamme huonekalut tulivat sopivasti ennen Joulua. Yöpöydät tulevat kuulemma MAALISKUUSSA ja sohvan pitäisi..huom pitäisi tulla tammikuun alkupuolella. Ei auta, että tilaat melkein pari kuukauttakin etuajassa. Ottakaa ohje Yö on tullut nukuttua kuin vauva. Ei kuulu ääniä. Eikä muuten ulkona haise enää palaneet sohvat, muovit..ylipäätään mitkään katkut. Olen nähnyt yhden ihmisen 9.12 jälkeen täällä. Nainen käveli tuolla tiellä. Wau! Helsinkiin on vain reilut 40km ja tällainen korpi. Ikkunoista näkyy aina niin ihailema kuusimetsä kauttaaltaan. Eli asun nyt mörrimöykyn pesän lähellä. Vai olenkohan minä itse se mörrimöykky..taidan olla. Mörrimöykyistä tuli mieleeni, vaikka ei meillä niitä lapsia ole. Olen säästänyt jokaisen pehmolelun mitä minulla on ollut. Ihka ensimmäisestä viimeiseen haalimaani nalleen. Se nalle oli niin antiikkisen ja lutuisen näköinen, että oli pakko ostaa se. En ole antanut niitä pois enkä anna. Äitini aikanaan kysyi, josko antaisin veljieni lasten niillä leikkiä tai antaa niillene kokonaan. Kauhistuin ja sanoin ettei kukaan kuolaa mun leluihin. Näin vastasi teinityttönen, joka on aikuisena samaa mieltä. :)
Eli minä pidän itse yllä lapsenmielisyyttä ei siihen lapsia tarvita. Lapsista.. vanhan talomme pihapiirissä kuulemma lapset pyörii ja tekevät ilkeyksiään. Näin kertoo puskaradio. Eli sama meno jatkuu.
Elukoista..
Kissat voivat hyvin. Ovat kotiutuneet mainiosti. Päivittäin katsovat lintuteatteria ja nautiskelevat silmin nähden hiljaisuudesta. Viikko sitten oli karvaisten pesu. Bellaa sai taas irrotella karmeista. Itse pesu sujuu hyvin, tosin äänekkäästi, muttei kuitenkaan kynsiä käyttämällä.
Farolla taas on ollut terveydellisiä ongelmia. Tuloksia odotellaan ja ihmetellään. Munuaisarvot ovat kohonneet ja verta oli virtsassa. Virtsan viljelytulokset olivat normaalit ja munuaiset olivat muuten normaalit kooltaan ultrassa katsottuna. Faro syö nyt antibioottia. Jouluna se ei syönyt mitään. Syötin sille Nutriplussaa. Veden himo on muuttunut älyttömästä mielipuoliseksi. Se oli niin apaattinen ja halusi nukkua täristen toisessa huoneessa. Aiomme käydä vanhalla eläinlääkärillämme. Nyt kun asumme taas lähempänä. Jotenkin tuntuu ettei ne olleet niin ammattitaitoisia ja monipuolisia kuin tämä vanha tuttumme. Edellisetkin koiruudet saivat kipuun piikkejä ja vitamiinipiikkejä piristykseen. Siellä pidettiin huolta syvällisemmin eikä vain rahastettu.
Nyt se syö vanhaan malliin ja leikkii. Nukkuu vielä kohtalaisen paljon. Ei enää tärise ja apaattinen ilme on poissa. Veden himo on edelleen ihan käsittämätön. Lenkkeilyt ovat muuttuneet veden ja lumen etsimiseksi. Leikkiä ei voi ollenkaan ulkona, se on niin fanaattinen jos on kosteaa. Näkee kuinka toinen oikein yrittää parhaansa, mutta joku käskee sen juoda. Tämä on ihan uutta meille. Toivottavasti lekuri avartaa mieltämme ja ennen kaikkea saa helpotuksen Faron elämään. En toivo mitään muuta kuin, että Faro saisi nauttia elämästään kuten nuoren koiran pitäisi.
Kirjoittamisiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti