Kirjoittamisesta

Päätin sitten toteuttaa toisenkin unelmistani. Aloitin luovan kirjoittamisen opiskelun lokakuussa ja se päättyy valitettavasti jo nyt maaliskuun lopulla. Syksyllä tälle kurssille on tulossa jatkava osio. Aion hakea sinne, kun se tulee ajankohtaiseksi. Hain myös kaksivuotiseen kirjoittajakouluun. Siihen on viimeinen hakupäivä 29.4 ja tieto mahdollisesta opiskeluun pääsemisestä tulee 3.6 jälkeen. Sitä jännittäessä ja odotellessa...
Olen ajatellut hakea jo useamman vuoden ajan, mutta ne hakutehtävät hirvitti. Nyt kurssin myötä sain hyvää vauhtia hakuun. Saas nähdä kannattiko se. Olen aina rakastanut valokuvaamista ja kirjoittamista. Ajattelin tulevaisuudessa yhdistää nämä kaksi ominaisuutta. Kirjoitan kirjan ja kuvitan sen.
Kaverien kasken illanistujaisissa olemme kirjoittaneet pieniä runoja ja tarinoita muutaman vuoden ajan. Perusidea on, että jokainen antaa kaksi sanaa ja ne tulee käyttää siinä muodossa kuin ne on annettu. Siis jokaisen runosta tai tarinasta tulee löytyä ne sanat. Luimme sitten ne ääneen raikuvien aplodien kera. Hauskaa puuhaa, suosittelen lämpimästi. Päätin kerätä kaikkien kirjoitukset salaa. Kirjoitin ne puhtaaksi ja sitten ajattelin kuvittaa ne. Jokaiseen yksi, kaksi tao kolme kuvaa. Se oli mukavaa ja luovaa puuhaa. Kokosin ne Ifolorilla yhteen ja sain niistä 120 sivuiset kirjat. Annoin ne lahjaksi osallistujille. Siitä lähti oikeastaan suurempi kärpänen kirjoittamiselle.
Nyt kurssin myötä olen kirjoittanut Omenatarha nimistä jännittävää tarinaa. Aion siitä oikeasti kirjoittaa kirjan, ajan kanssa ja sitten kuvitan sen. Se tulee olemaan hiukan vaikeampaa, mutta mahtavaa joka tapauksessa.
Eli tällaista puuhailen tätä nykyä. Kirjoittaminen on vienyt mennessään. Olen kuvannut harvakseltaan, mutta silloin, kun kuvaan, kuvaan tosissani. Edellä olevat maisemat ja mustavalko kuvat ovat näitä tosissani ottamiani. Pitäähän tietysti karvaisista kavereistakin aina ottaa kuvia, ihania kun ovat :) Noista mustavalkoisista kuvista teen pientä projektia. Otan valoista ja varjoista, alta ja päältä, sieltä täältä vain vähän paljastaen jne.. Teen niistä valokuva-albumin. Olen tehnyt jo julisteita ja pieniä tauluja seinälle. Laitan jossain vaiheessa lisää kirjoituksia ja kuvituksia.
Alla runo Omenatarha tarinasta..

Vaivun syvälle ajatuksiin

kuin pelokas kauris metsän uumeniin.

Sielussani yksinäisyys loistaa kuin kuunvalo.

Ei roihua sisäinen palo.

Miksi tunteitteni virta on tyyni,

siihen minulla on omat syyni.                           

Sanattomana kuljen ohi omenapuiden.

Samaa tuskaa tuntien

ne taipuen

hiljaiseen eloonsa vaipuen

näyttävät suunnan viimeisen.