Ken tuijottavi takaisin,
outo hahmo heijastuvi,
ulkokuortaan tuskin tunsi,
hahmon varsi oljenkorsi.
Mielehen tulevi nyt pelko,
naurunalaiseksikohan
joutumassa hahmo outo.
Miehen mieltä kaivamahan,
vaivamahan päässä alkoi,
heijastuneen muutos suuri.
Kiiltävi ohi elämä,
ken perässä sen pysyvi,
kertovi salansa mulle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti