Täällä sitä koetetaan ymmärtää, ettei kirsulainen enää ole meidän kanssamme. Rankkaa on, vaikka Farolle se olikin helpotus. Järki ymmärtää, sydän ei. Ei enää lenkkejä yhdessä, ei puuhailuja, ei hösötystä ja mikä typerintä...on tämä ääretön hiljaisuus. Aika parantaa haavat, mikä klisee juuri nyt... totta se on kuitenkin.
Isäni sanoi, uusi koira heti sillä se lähtee, nimimerkillä kokemusta on. Uusi koira tulee ihan varmasti, mutta luulen ajankohdan olevan loppukesä tai alkusyksy. Vaikka tästä tuleekin tylsä kesä ilman puuhatassua, annan itselleni aikaa.
Me tuhkasimme Faron, niinkuin olemme edellisemmekin. Uurna haettiin torstaina kotiin, eli poika sai viettää pääsiäisen kanssamme. Hyvä niin! Kaikki olivat koossa. Se on jotenkin niin lohdullista, kun uurna on tuossa piirongin päällä. Tuikut tuikkivat muistolle.
Vaikka aikamme yhdessä oli lyhyt, niin on minulla muistot kuvineen ikuisesti tässä. Niitä ei kukaan vie koskaan minulta pois.
Kissat voivat hyvin. Odottavat aina, että joku rapsahdus tarkoittaa, että Faro tulee. Vilkuilevat ovelle kovasti, josko se sieltä... Toisaalta ne kiehnäävät minussa kovassa kehräten kuin lohduttaen. Kyllähän ne vaistoavat, että jotain on vinossa.
Hyvää pääsisäistä kaikesta huolimatta.
2 kommenttia:
No jopas osuin surulliseen vaiheeseen blogissasi. Sattuma ohjasi tänne ja nyt voin vain pahoitella koirasi menehtymistä. Osaan kokemuksesta aavistaa, millaiset tunnelmat on kodissanne, onneksi on pari karvaista kaveria lohtuna. Ihan tyhjä koti olisi liian surullista.
Toivotan iloista pääsiäistä, kaikesta huolimatta!
Kaunis kiitos!
Lähetä kommentti